Mitä on toiminnallinen kielen oppiminen?

Toiminnallinen kielen oppiminen tarkoittaa kielen sanaston, käsitteiden ja rakenteiden (kieliopin ja kielenhuollon) opiskelua luovin, yhteistoiminnallisin, vuorovaikutustaitoja kehittävin sekä kinesteettisin menetelmin.

Harjoitukset hyödyntävät esimerkiksi ilmaisutaidon ja draamakasvatuksen, liike- ja tanssi-ilmaisun tekniikoita sekä voivat sisältää visualisointia. Kielitietous tehdään konkreettiseksi, näkyväksi ja käytännönläheiseksi. Opetus ja oppiminen perustuvat kokonaisvaltaiseen, oppilaslähtöiseen ja tutkivaan tapaan toimia yhdessä.

Menetelmien pääjako tällä hetkellä on pelit ja leikit, draamalliset, kinesteettiset sekä tarinalliset menetelmät. Työtavat limittyvät keskenään. Tarinallisuuteen liittyy usein piirustelu eli asioiden visuaalistaminen.

Toiminnallisten menetelmien avulla arviointi helpottuu, joten olen kehitellyt myös  toiminnallisia arviointimenetelmiä. Tällöin puhun toiminnallisesta arvioinnista, joka käy oppimista ennakoivaan ja lähtötilanteen havaitsemiseen eli diagnostiseen arviointiin, formatiiviseen eli oppimisen aikaiseen arviointiin, mutta miksei myös summatiiviseen eli osaamista mittaavaan arviointiin.

Toiminnallinen opetus: työpajat

Toiminnalliset menetelmät räätälöidään ryhmän tarpeiden ja toiveiden mukaisesti, joten ne sopivat kaikenikäisille. Toiminnallista kielioppia on sovellettu ala- ja yläkoulun sekä toisen asteen äidinkielen ja vieraiden kielten opiskelijoiden sekä opettajien kanssa.

Työpajassa osallistuja saa kuulla, kokeilla ja kehittää toimivia menetelmiä kielen opetuksen rikastuttamiseksi. Ohjelmassa käydään läpi esimerkiksi sanaluokkia, sijamuotoja, verbioppia sekä kielenhuoltoa toiminnallisin menetelmin.

Työpajaesimerkkinä voisi olla esimerkiksi ”liikkuvaa äidinkieltä”, jolloin keskitytään koko kielioppiin, esimerkiksi sanaluokkiin, sijamuotoihin ja verbioppiin sekä kielenhuollon asioihin, esimerkiksi välimerkkeihin ja pilkutukseen, kinesteettisiin menetelmin.

Toinen työpaja voisi keskittyä kielenhuoltoon, esimerkiksi alkukirjaimiin, yhdyssanoihin, välimerkkeihin sekä pilkutukseen kinesteettisin, draamallisin sekä tarinallisin menetelmin. Tai verbioppiin, johon kuuluvat persoona- ja aikamuodot, modukset sekä nominaalimuodot, joita käsitellään erilaisin menetelmin.

Työpaja voidaan siis rakentaa joko korostaen jotain kieliopin ja/tai kielenhuollon osa-aluetta, jolloin useat menetelmät ovat käytössä, tai työmenetelmäpainotteisesti, jolloin yhden tai useamman työtavan mukaan rakennetaan kielenoppimiseen liittyvä kokonaisuus. Yleensä tällainen paja on ollut kinesteettinen, mutta yhtä hyvin pajan voisi rakentaa draamaan ja/ tai tarinallisuuteen keskittyen.