Draamaopettajainkouluttajien tapaamiset kansainvälisessä IDEA-konferenssissa (International Drama/Theatre and Education Association) 5.-7.7.2022

Islannin matkapäiväkirja osa 7

Kuvaus SIG-ryhmän (Special Interest Group) opettajankoulutusteemaisista ”Teacher training” -tapaamisista IDEA-konferenssissa opettajainkouluttaja, kirjailija Larry Swartzin johdolla

Kuten alla olevista tiistain, keskiviikon ja torstain päiväohjelmista (5.-7.7.2022) näkyy, päivät olivat täynnä intensiivisiä kohtaamisia, työpajoja, luentoja, ryhmätapaamisia, teatteriesityksiä ja tiedon jakoa.

Tuesday 5.7.2022

  • 08.00 – 9.30 SIG group meeting   H-201, H-202, H-203, H- 204, H-205, H-206, H-208
  • 09.30 -10.00 Coffee break
  • 10.00- 11.30 Parallell session 1
  • 11.45-12.45   Light lunch
  • 13:00-14:00   Keynote lecture (2 ) – Give Us More Drama Faisal KIWEWA Bratti
  • 14:00-14:30  Coffee breaks
  • 14:30-16:00  Parallel session 2
  • 16.30 -17.30 IDEA 30 years
  • 17:45-19:00 Theatre at Tjarnarbíó

Wednesday 6.7. 2022

  • 08.15 – 08.45  Warm-up room H-101
  • 08.00 -10.00 GCM meeting in  room E – 301
  • 09.30 -10.00 Coffee break
  • 10.00- 11.30 Parallel session 3
  • 11.45-12.45   Light lunch
  • 12.00-12.30 Micro-presentations From Acrosport to Musical Theatre, a STEM education Experience room H-201
  • 13:00-14:00   Keynote lecture (3) «Drama Education in the 21st century – complex education for complex societies? « Kristian Nødtvedt Knudsen  
  • 14:00-14:30  Coffee breaks
  • 14:30-16:00  SIG group meeting   H-201, H-202, H-203, H- 204, H-205, H-206, H-208

Thursday 7.7. 2022

  • 08.15 – 08.45  Warm-up room H-101
  • 08.00 – 9.30 SIG group meeting   H-201, H-202, H-203, H- 204, H-205, H-206, H-208
  • 09.30 – 10.00 Coffee break
  • 10.00 – 11.30 Parallel session 4
  • 11.45-12.45   Light lunch
  • 12:00-12:10 Micro-presentations from Ana Milovanović  – The  Festival of Puppetry in Education room H-201
  • 12.00-12:30 – This 20 minute performance-led video from the Brazilian Amazon records the urgent questions and final proposals that emerged in the recent IDEA three webinar series *Stop Ecocide, Start Good Living!* H- 209
  • 13:00-14:00   Keynote lecture (4) –The Study of Performance is the Study of Life – Past and Present – Terry Gunnell –Bratti
  • 14:00-14:30  Coffee breaks
  • 14:30-16:00  Parallel session 5
  • 16.30-17.15 SIG groups discussions Bratti
  • 17.15 -17.45 Closing ceremony Bratti
  • 17.45-19.00 free time
  • 19.00 – Conference dinner – At the Hilton Nordica hotel 

Valitsin SIG-ryhmäkseni 5.-7.7. (Special Interest Group) opettajainkoulutuksen (Teacher training), jota veti torontolainen opettajainkouluttaja ja monien draamakasvatusteosten tekijä Larry Swartz.

Larry Swartz: Kaksi tutustumisharjoitusesimerkkiä

Saimme Larryltä aimo annoksen tutustumisharjoituksia. Tässä pari esimerkkiä:

  1. Istuimme piirissä, ja tuli nousta ylös, jos vastaus oli omalla kohdalla kyllä.

”Oletko käynyt…(Sydneyssä)/ syntynyt talvella…voittanut jonkin palkinnon jne.”

Puhuimme, miksi harjoitus tehtiin: kysymyksissä oli yhteys Larryn työhön.

2. Esittäytyminen janalla

Tilan puutteen vuoksi teimme kaksi janaa. Janoissa tuli järjestäytyä aakkosten/ etunimen alkukirjaimen, hiusten pituuden, syntymäpäivän, matkan pituuden ja tarkoituksen mukaan. Syntymäpäiväjärjestyksen kohdalla toinen jono reagoi, resonoiko päivämäärä jonkin itselle tärkeän/ merkittävän päivämäärän suhteen, esim. se oli jollakulla toisella oman lapsen syntymäpäivämäärä. Eli jos sanottu päivämäärä täsmäsi jotenkin, sen sai kertoa.

Juttelimme ryhmässä myös Larrylle tärkeistä käsitteistä, miten ne liittyvät draamakasvatukseen ja draamaopettajuuteen. Käsitteet ovat seuraavat, ja niitä voi bongailla Larryn monista draamakasvatusalan teoksista: Community, Communication, Collaboration, Compassion. Larryllä on 40 vuoden kokemus alalta.

Improa sanabingon pohjalta

Viimeisessä SIG:issä 7.7. Larry ohjasi meitä tekemään pienryhmissä improvisaation joko rooleissa, kerrottuna (kertoja/ rooleissa), ääniteatterina tai pantomiimina.

  1. Valmisteltavan improvisaatioesityksen aihe tuli Larryn meille sanomista sanoista, esimerkiksi aarrearkusta, matkalaukusta, huivista; sanoista, jotka piti jokaisen kirjoittaen sijoitella kolme kertaa kolme -bingoruudukkoon A4-paperille.
  2. 4-5 hengen ryhmä katsoi, tuliko bingoa kenellekään ryhmän valitsemasta kolmesta tärkeimmästä sanasta. Jos bingoja tuli useita, ryhmä valitsi yhden bingoista toteutuvaksi improvisaatioesityksessään eli näin saatiin esityksen rakenne: 1. sana = aloitus, 2. sana = keskikohta, 3. sana = lopetus.

Sanabingoimpron sovellusidea lauseenjäseniin

Voisikohan ideaa hyödyntää toiminnallisessa kielenoppimisessa, kun teemme vaikkapa draamaa lauseenjäsenten pohjalta saaduista virkkeistä?

  1. Ensin bingoon tulee kunkin kirjoittaa haluamaansa ruutuun predikaattiverbi, esim. etsiä.
  2. Seuraavaksi sanabingoon tulee sijoittaa subjekti, esim. maahanmuuttaja.
  3. Kolmanneksi objekti, esim. passi.
  4. Bingoon tulee siis kolme kertaa eri mahdollinen subjekti, predikaatti ja objekti taipumattomassa muodossa, esitykseen niitä saa taivuttaa. Voisi olla jännää? Tulisikohan esittäjäryhmillä aivan erilaiset virkkeet, tarinat ja tulkinnat niiden pohjalta? Luultavasti.
Olisi ollut mukava ehtiä vaihtaa opettajain kesken enemmänkin kuulumisia ja tietoja, tuumasimme yhdessä. Keskellä SIG-ryhmäläiset Heidi-Tuulia Eklund ja Sanni Swahn Suomesta

Draamatöiden arviointia kanadalaisen Grant Frostin malliin – neljäs työpajakuvaus IDEA:n (International Drama/Theatre and Education Association) konferenssista 4.-8.7.2022

Islannin matkapäiväkirja osa 6

Grant Frost: The art of assessment: Using Movement, gesture, and stillness as key components to a drama program, 7.7. 2022

Työpajakuvaus

Grant Frostin työpajakuvaus sai silmäni heti syttymään: mitä, arviointia käyttäen liikettä, eleitä ja jopa hiljaisuutta hyväksi? Tekevätkö oppijat kehollista arviointia omasta oppimisestaan? Teoksessa Toiminnallinen kielenoppiminen (Otava, 2020) on luku toiminnallisesta arvioinnista, jossa liike otetaan mukaan arviointiprosessiin. (Esimerkiksi harjoitus Sanat ja liike s. 102). Kun oppilas ylipäänsä tekee liikettä oppimaansa liittyen ja eri tavoin sitä hyödyntäen, opettaja pääsee näkemään oppijan kokemuksen oppimastaan taas yhdellä, erilaisella tavalla. Oppija puolestaan saa kehollisen kokemuksen oppimastaan, joka syventää oppimista sekä jättää jälkeensä pidemmän muistijäljen.

Mutta Grant Frostin lähtökohta onkin hieman eri. Hän katsoo arviointia opettajan näkökulmasta: hänestä on hiukan nurinkurista antaa draamatöistä arvosanoja, joten hän on kehitellyt systeemin, josta oppijatkin tuntuvat innostuneen. Tämän systeemin avulla oppijat unohtavat arvioinnin herkemmin tehdessään keskittymistä vaativaa harjoitusta, eikä draamatyön arvioinnin tiedostaminen häiritse oppijan oppimisen iloa, Grant väittää.

Työpajan liikkeellinen draamaharjoitus ja sen arvioiminen

Tässä työpajassa kokeilimme siis Frostin kehittelemää ajastettua ja arvioitavaa harjoitusta pienryhmissä. Lämmittelyharjoituksena oli äänteellisesti läheisten sanojen heittely/ elehdintä piirissä satunnaisessa järjestyksessä: ball, bull, pull, pool… Tämä oli hauskaa, koska samalla kun sai esimerkiksi sanan ”ball” ja siihen liittyvän pallon heittoa ilmentävän liikkeen, sai ääntämis- ja keskittymisharjoitusta lähettäessään saman liikkeen ja sanan eteenpäin ilman, että kukaan lopulta oikeasti kuuli, äänsitkö varmasti oikein. Minä ainakin yritin ääntää mahdollisimman oikein. Eri sanoja oli aluksi liikkeellä yksi, sitten kaksi, lopuksi kolme, joten ryhmän äänenkäyttö kasvoi ja synnytti ns. roolisuojan.

Lämmittelyjen jälkeen jokaisella pienryhmällä (3-4 henkeä) oli muistaakseni 1 min 30 sekunnin aikaraja tehdä esitys, joka sisälsi juonellisen tarinan keksittyine hahmoineen, jotka käyttivät kolmea sovittua ja etukäteen harjoiteltua liikettä (ojentaminen, pyyhkiminen, pysähtyminen). Meidän ryhmämme valitsi tilanteeksi työpaikan aamu-unisten ja kiireisten ihmisten hissin, joka pysähtyessään kerrosten väliin aiheuttaa kahvimukin kaatumisen (henkilö 1) ja roiskeiden pyyhkimisen (henkilö 2) ojennetulla paperilla (henkilö 3).

Grant Frost väitti, että hän pystyi arvioimaan jokaisen oppilaan harjoitusten ja sen viimeisen esityksen perusteella ja näillä kriteereillä:

KUVISSA Grant Frostin esimerkkiarviointirubriikit, joissa huomioidaan työn aikarajan pitäminen, työn pakolliset miimiset/ äänteelliset tehtävät, läsnäolo/ yleisön huomioiminen, käsikirjoitus, äänenkäyttö, tilan käyttö, henkilöhahmojen uskottavuus, valmistelu/ repliikkien sujuvuus, muistaminen. Pisteytykset ovat 10-2 ja 1-5 välillä.

Arviointiperusteet, Frostin rubriikit, ovat hyvät ja käyttökelpoiset ja harjoitus jännittävä ajassa pysymisen vuoksi, mutta henkilökohtaisesti olen vain onnellinen, ettei minun tarvitse arvioida oppilaita draamassa näin tarkasti. Toisaalta, onhan meillä opetussuunnitelmassa ja Yhtä draamaa -teoksessa (Draamatyö, 2014, 2.p) arviointiasteikot 1-5 kolmeen osa-alueeseen: aktiivisuuteen, draamataitoihin (improvisaatio, liikeilmaisu, teatterihistoriaesitelmä, esitys) ja draamallisen esityksen tekemiseen. Arvostan oppijan tekemää itsearviointia yhtä paljon kuin omaa tekemääni, ja meillä (äidinkielessä ja ilmaisutaidon tunneilla) on myös jatkuva vertaisarvioinnin tuki.

Mihin oppija ja me kaikki tarvitsemme draamaa?

Grant Frost samoin kuin minä arvostamme draamaa yhtenä tehokkaimpana ja usein samalla hauskimpana opetusmenetelmänä. Draamatyön tekeminen voi vaikuttaa niin moneen asiaan, kuten seuraavat kuvat teksteineen kertovat:

Kuvissa Grant Frostin 7.7. työpajassa esittelemiä draamakasvatuksen hyötynäkökulmia siitä, miten oppija ja me yhteiskuntana hyödymme draamakasvatuksesta, mitä oppija parhaimmillaan oppii draaman avulla.

Grant Frost on pitkän linjan opettaja ja opettajavaikuttaja, joka puhuu yleisen koululaitoksen (public education) puolesta. Minulta saa lainaan hänen teoksensa (kuvassa), jos kiinnostaa tutustua myös hänen ajatuksiinsa demokraattisesta koulusta.

Opettaja-lehden 16/2022 juttu toiminnallista draamaa hyödyntävästä pedagogiikastani: Oppia leikki kaikki

Kuvat: Leena Koskela, teksti: Else Turunen, Opettaja-lehti 16/2022, s. 15-17
Kuvassa tyttöjen suunnittelema toiminnallinen lämmittelyharjoitus ”hedelmäsalaatti” teoksen hahmojen omaksumiseen. Millaiset kengät sinä pistät jalkaasi, kun hahmosi on esimerkiksi jättiläinen?

Siinä se nyt sitten on! Kymmenen vuoden odotuksen jälkeen 😉 ! Juttu minusta ja oppilaistani Opettaja-lehdessä (lukijoita lehden ilmoituksen mukaan 200 000) kiitos freelancer-toimittaja Else Turusen, joka työskenteli pari vuotta sitten kolleganani ja editoi kirjoitukseni viidestä toiminnallisesta menetelmätavasta kielenoppimisessa Åbo Akademin Mofi-julkaisuun (Mofi -Stigen: En handbok för mofi-lärare, 2021, s. 67-81). Mofi-teos antaa tukensa äidinkielenomaiselle suomen kielen opetukselle ruotsinkielisissä kouluissa, joten toiminnallista kielenoppimista eri tavoin halutaan myös sinne, ja sain kirjoittaa jutun suomeksi. Tämänkin jutun innoittamana Else halusi tehdä jutun Opettaja-lehteen käyttämästäni toiminnallisesta pedagogiikasta, otti keväällä minuun yhteyttä ja näin kiva juttu tuli!

Jutun pääidea on, miten saada oppilaat lukemaan tai innostumaan äidinkielestä.

Kuva: Leena Koskela Opettaja-lehden 16/2022 sisällysluettelon kuva ja jutun Oppia leikki kaikki esittelyteksti: ”Toiminnallista draamaa hyödyntävä pedagogiikka edistää yhdessä oppimista ja kehittää luovuutta.” Kuvassa jutun alku poikien esityksestä ja avaruusaluksen iskeytymisestä planeetalle mukaillen Star Wars -teosta.

Juttua syventävät linkit:

  • Kun olet lukenut tämän jutun ja kiinnostus aihetta ja menetelmiä (toiminnallisia ratoja, pistetyöskentelyä, roolityöskentelyä jne.) kohtaan herää, voit syventää ymmärrystä ja toivon mukaan inspiroitua kehittelemään ideoita rohkeasti eteenpäin lukemalla aiemman blogikirjoitukseni toiminnallisista radoista: https://ninamaunu.com/toiminnalliset-radat-opinnaytetoina/

Tässä blogikirjoituksessani esittelen paitsi ”ratatyöskentelyä” luovaan kirjoittamiseen, kielenhuoltoon, teosten avaamiseen jne., myös kuinka tällainen draamallinen toiminnallisuus auttaa opettajaa ja oppilasta myös arvioinnissa sen lisäksi, että tällainen toiminnallisuus innostaa ja motivoi oppijaa, lisää yhteishenkeä ja antaa tilaa oppijan omille vahvuuksille ja luovuudelle. Olen valmis kouluttamaan tässäkin aiheessa.

Draamalliset työtavat auttavat teosten tulkinnassa ja avaamisessa, kun oppilaat valmistelevat esityksiään. Tässä opettajainkouluttaja Claire Hollandin työpajasta kertovassa blogissa vihjaan, kuinka seuraavaksi aion ottaa Poetry Jam -tyyppisen kuorolausunnan käyttöön oppilaiden omissa draamallisissa esityksissä yhtenä vaihtoehtona heille; ainakin J.L. Runebergin ja Mika Waltarin runoja taidetaan kuulla 9. luokkalaisten esityksissä pienryhmän kuorolausuntoina.

Tässä myös kuvakaappaukset lehden sivuista:

Kuvat: Leena Koskela Kuvassa poikien dramatisoima kohtaus Aleksi Delikouraksen Nörtti-sarjasta: koetilanne

Draamakasvatuksen opetussisältöjä ja arviointia sekä eläytyvää tekstin purkua rooleissa: kanadalaisen Claire Hollandin työpaja IDEA-konferenssissa 6.7.2022

Islannin matkapäiväkirja osa 5: Claire Holland, Experiential Learning as a Model for Drama Teacher Education

Totta kai valitsin keskiviikon 6.7. työpajaksi yläkoulun äidinkielen, kirjallisuuden sekä draamakasvatuksen eli ilmaisutaidon opettajana Claire Hollandin pajan, sillä Claire kouluttaa Ontariossa mm. opettajaopiskelijoita, joista tulee yläkouluun draamaopettajia. Työpajakuvaus lupaa katsauksia, rakenteita ja malleja draaman työtapoihin ja niiden arviointiin opetussuunnitelmien ja opetusohjelmien lisäksi!

Tulkitsen, että paja on siis ensisijaisesti suunnattu opettajille ja opettajainkouluttajille, jotka käyttävät draamaa opetuksessaan.

Ja kaikki tämä saatiin: Työpajan anti oli tuhti paketti näistä kaikista lupauksista diojen muodossa, mutta myös kokemuksellisesti, kun dramatisoimme yhdessä eläytyen lastenkirjan tarinan käyttäen diostakin löytyvää täydellisen tarkasti kuvattua tuntirakennetta työtapoineen (Story Drama).

Kaiken lisäksi Claire jakoi kaiken informaationsa meille tiiviisti pakatuissa ja linkitetyissä dioissa eli nyt pääsen lukemaan muun muassa myös 1-12 asteiden draamakasvatuksen opetussuunnitelmaa sekä 4-10 ja 11-12 asteiden draamakasvatuksen opetusohjelmaa. Kiinnostuneille (opettajainkouluttajille ym.) tiedoksi: Claire jakaa mielellään tietojaan ja verkostoituu. Yhteystiedot löydät tämän blogin lopusta.

Tunnustan: itse käytän yhä eniten käytännön työssä edelleen selkeäksi ja käytännönläheiseksi kokemaani Saija Laukan ja Jonna Koposen Yhtä draamaa: Oulun kaupungin draamaopetussuunnitelmaa (2014 2. uudistettu painos, Draamatyö: Helsinki) sekä Espoon kaupungin opetussuunnitelmaa, joka pohjaa valtakunnalliseen opetussuunnitelmaan. On mielenkiintoista päästä kurkkaamaan Ontarion alueen opetussuunnitelmaan sekä opetussisältöihin.

Tässä Claire Hollandin pedagogisia periaatteita ja tavoitteita antamassaan draamakasvatuksen opettajainkoulutuksessa.

Yksi hyvä syy osallistua myös Clairen pajaan oli lupaus arvioinnin käsittelemisestä, koska yleisen, oppimista koskevan toiminnallisen arvioinnin kehittäjänä minulle on ollut draaman työtapojen tuntemuksesta apua ja iloa, kun draaman työtavat inspiroivat kokeilemaan uusia arviointimenetelmiä. Tässä Clairen arviointiin liittyviä dioja, jotka esittelevät arvioinnin lähtökohtia:

Kuva 1: Kolme arviointitapaa: itsearviointi, formatiivinen ja summatiivinen – miten käytät draamakasvatuksessa?

Kuva 2: Esimerkiksi ”Story Drama” -työtavan (vertais)arviointikeskustelun aiheita eli aiheita, joihin ryhmä voi kiinnittää huomiota tehdessään ja arvioidessaan työtä(än).

Tällainen vertaisarviointikeskustelu on myös minulla ennen oppilasryhmien luovia tuotoksia: mitä elementtejä onnistuneessa esityksessä on? Ennakoiva keskustelu työn sisällöistä, tavoitteista ja arvioinnista sitouttaa ja motivoi oppilaita työskentelemään. Ks. Arviointi-webinaari Dynamic assessment (in English/ Finnish): https://www.youtube.com/watch?v=w3roQYiKSJ8&t=19s (Erasmus+ Playing Beyond CLIL, Helsingin yliopisto & Espoon kaupunki)

Story Drama -opetusmenetelmänä, käytännön kokeilu työpajassa

Sitten käytäntöön eli tutkimaan Story Draman käyttöä opetusmenetelmänä. Ystävällisesti Claire jakoi koko teoksen (satukirjan The Island) eläytymisprosessinkuvauksen draaman työ- ja arviointitapoineen. Tutkimme oudon, muukalaisen, pahaksi koetun kohtaamista Greder Arminin lastenkirjan The Island kautta.

Aina on hyvä asettaa kielelliset ja toiminnalliset raamit ryhmän toiminnalle heti alkuun:

Ja aina prosessien jälkeen on hyvä keskustella, miltä harjoitus tuntui ja miten sitä voisi soveltaa ja kehittää (ks. arviointidia edellä, kuva 2).

Draaman työtavat auttavat oppijaa kokemaan ja ymmärtämään tekstin syvällisemmin

Seuraavaksi kuva draaman työtavoista, jotka auttavat teoksen syvällisemmässä kokemisessa. Tämä on itselleni ehkä esityksen merkittävin dia, koska draaman työtavat voivat

  1. tukea luetunymmärtämistä ja tekstin tulkinnan taitoja,
  2. saada oppijan kiinnostumaan teoksesta ja sen edustamasta aiheesta, lukemisesta,
  3. lisätä oppijan itsetuntemusta, luovuutta, empatiaa, kansalaisaktiivisuutta ym. Dia on hyvä muistutus siitä, kuinka kirjallisuutta voi käsitellä monipuolisesti draamatyötapojen avulla.
Claire Hollandin vetämässä työpajassa 6.7.2022 käytimme ainakin The Island -teoksen käsittelemisessä ”miehen ääniä piirissä” (jokainen sai sanoa miehenä ääneen ajatuksensa), äänestystä, mitä miehelle pitäisi tehdä, miten häneen pitäisi suhtautua (opettaja roolissa) sekä eläytymistä pienryhmissä miehen rooliin (patsaina) sekä saarelaisten elämään miehen saapuessa saarelle: miten erilaiset saaren ryhmittymät suhtautuvat mieheen (patsaat, ajatusäänet, ryhmäimprovisaatio).

Itselläni on parhaillaan menossa 9. luokilla Suomen kirjallisuuden historia -jaksot. Oppilaat pitävät draamasta, joten kun jokainen pienryhmä tulee dramatisoimaan katkelman tai esityksen valitsemansa kirjailijan teoksesta, annan heille vinkeiksi paitsi näitä draaman työtapoja, kuten puhuvia päitä ja kuumaa tuolia, myös Poetry Jam -tyyppisen kuorolausunnan (Choral Speaking) tekstikatkelman tulkitsemisessa. Claire oli pistänyt diapakettiinsa YouTube-linkkejä toteutuneista kuorolausuntaoppilastöistä. Mitenhän minun seitsemän veljestäni näihin vinkkeihin tulevat suhtautumaan, tai Aino Kallas, Eino Leino, Mika Waltari…Jos vaikka yksi osa esitystä toteutuisikin kuorolausuntana?

Ja mikä parasta, Claire jakoi arviointikriteeristön tekstin kuorolausunnalle (Choral Speaking/Poetry Jameille):

Viisi pistettä esityksestä; arvioitavat kohteet 1) ruumiin ja kasvojen elekieli, ilmeikkyys, 2) äänenkäyttö ja tunne, 3) sujuvuus

Lähdimme työstämään teosta The Island rooleissa ja käytimme monia myös seuraavan dian draaman työtapoja:

Story Drama -toiminnan perimmäisenä ajatuksena on se, että draamaa käytetään aidosti hyödyksi. Kuten tässä The Island -tapauksessa, teemana on ihmisoikeudet, joiden käsittelyn avulla tuetaan oppilasta ihmisoikeuksien puolustamisessa ja näyttelemään sosiaalista muutosta.

Vinkkejä, millaista kuvakirjaa kannattaa lähteä etsimään Story Draman lähtökohdaksi.

Kuten jo sanoin, tarinan elämyksellinen kokeminen auttaa myös monenlaisten lukutaitojen kehittymisessä. Story Drama avaa mm. tarinan rakennetta, kun teksti pilkotaan toiminnan avulla osiin, sekä esimerkiksi auttaa tarkastelemaan henkilöhahmoja kriittisesti, kun heidän toimintoihinsa pääsee eläytymään. Ja kuten kaikki tiedämme, lukutaidot avittavat myös kirjoittamisen taitoja.

Kiitos Claire tiedollisesti ja kokemuksellisesti tuhdista työpajastasi!

Katso myös edelliset työpajakuvaukset IDEA:n kansainvälisessä konferenssissa 2022

kehollisesta kielenoppimisesta https://ninamaunu.com/kehollista-kielenoppimista-irlantilaisittain-idean-konferenssipaivan-5-7-2022-toinen-tyopajakuvaus/

sekä vuorovaikutteisesta, draamallisesta, kielioppia sisältävistä keskusteluharjoituksista https://ninamaunu.com/idean-international-drama-theatre-and-education-association-9-maailman-konferenssi-toiminnallisen-kielenoppimisen-tyopaja-kreikkalaisittain/

Kehollista kielenoppimista irlantilaisittain: IDEA:n konferenssipäivän 5.7.2022 toinen työpajakuvaus

Islannin matkapäiväkirja osa 4: Miriam Stewart, Embodying Grammar: Motion and Emotion in Language Learning

Kansainvälisen draamakasvattajien konferenssin IDEA:n (International Drama/Theatre and Education Association) toiseen iltapäivään mahtui kymmenen yhtäaikaista työpajaa, kuten aamupäivälläkin, sekä sen lisäksi päällekkäisiä luentoesityksiä. Harmittavan moni mielenkiintoinen esitys jäi siis kokematta!

Dublinilaisen Miriam Stewartin työpajan olin kuitenkin ruksannut ykkösvaihtoehdoksi kaikista mielenkiintoisista vaihtoehdoista jo etukäteen. Mikä onni on löytää hengenheimolainen ja päästä kokemaan siipale hänen työtavoistaan ja ajatuksistaan.

Miriam Stewartin työpajan ”Embodying Grammar” kuvaus:

Toisin sanoen pajan tarkoitus on rohkaista osallistujia tutkimaan mitä tahansa kielenoppimisen asiaa kehollisesta näkökulmasta, jakamaan ideoita ja keskustelemaan kokemuksista. Olen aivan samaa mieltä, että melkeinpä mitä tahansa kielenoppimisen aihetta voi lähestyä kehollisesti ja erilaisin tavoin. Yhtäaikaisia työpajoja olivat muun muassa nämä, aivan vain esimerkkinä:

Lähdin nauttimaan pajasta kehollisesti, enkä tehnyt muistiinpanoja. Syy tähän oli osittain myös aiheen läheisyys. Käytän itse paljon opetuksessani ns. liikkuvaa kielenoppimista, jossa tehdään merkityssisältöisiä liikkeitä erilaisiin kielenoppimisen aiheisiin, sanastoon, termeihin, rakenteisiin yksin, pienryhmässä tai koko ryhmän kesken.

Kehollinen oppiminen on osa oppimista, se tukee oppimista monilla oppijoilla. Kokemukseni mukaan kehon käyttäminen oppimisen tukena rentouttaa, lisää luovuutta, parantaa muistamista pidentäen muistijälkiä, lisää yhteisöllisyyden kokemusta, oppimisen iloa, yhteistä naurua ja antaa yksilölle tilaa käsitellä omia kokemuksia ja tunteita, mikä vaikuttaa itsetuntoon ja itsetuntemukseen. Monelle oppijalle se, että pääsee tunnilla liikkumaan, on jo suuri ilo. Teoriatietoa liikkeen merkityksestä oppimiselle olen aiemmin ammentanut mm. Liikkuvan koulun sivuilta ja aivotutkimuksesta, mm. Minna Huotilaiselta, Hansenilta ja Lengel ja Kuczalalta sekä monilta muilta.

Miriam korosti oppijan omaa kokemusta ja oman liikekielen kokemista, sen kokeilua, valitsemista ja keksimistä. Hän tuntee hyvin montessoripedagogiikkaa. Monet harjoituksista tehtiin yhdessä isona ryhmänä, mutta kun kaikilla oli jokin tehtävä, kaikki keskittyivät omaan, eikä siinä tullut katsotuksi, mitä muut tekevät, ennen kuin Miriam kysyi vaihtoehtoisia ratkaisuja vapaaehtoisilta näyttäjiltä. Esimerkiksi miten näyttäisit kehollisesti ”I will…”Jotkut harjoituksista teimme pienemmässä ryhmässä tai parityönä, kuten oheisessa kuvassa.

”Lopputyönä” parityö, jonka idea oli opettaa suunnitellussa improssa kehollisesti toiselle ja sittemmin myös yleisölle oman kielen sanoja ensin elekielellä, ja toinen arvaa omalla kielellä. Islantilainen kielenopettaja kohtaa suomen kielen opettajan Nina Maunun (oik.): mitä hän haluaakaan aamulla kaupasta? Löytyykö sanojen ja liikkeen yhteisymmärrystä? Kuva: Evi Karydi, yksi pajaan osallistuneista kielenopettajista

Itselläni on joskus tarjolla myös liikemalleja, kuten pilkkukaratessa eri alisteisiin konjunktioihin, joita teemme yhdessä piirissä ja suurin osa oppilaista nauttii tästä. Oppilailla on mahdollisuus lähteä kehittelemään liikekieltä aina myös itse. Tätä puolta Miriam siis korosti, oppijan oikeutta valita alusta lähtien itselle sopiva aktiivisuustaso sekä esimerkiksi sanasta syntyvä liikekieli (”must”, ”I will”).

Kuvakaappausesimerkkejä sanojen ymmärtämisestä ja kokemisesta liikkeen avulla Miriamin LinkedIn-sivuilta:

Pidin tästä ajatuksesta hyvin paljon, ja voisin lisätä harjoituksia, jotka lähtevät alusta saakka pienryhmien omista ajatuksista, jopa liikekoreografioista. (Ensi viikolla rinnastuskonjunktiot ja pilkun käyttö niiden kanssa?) Toki tällainen toiminta vaatii ensin yhdessä ryhmänä toteutettuja pieniä harjoituksia ja niiden perusteluja, jotta työtapa tulee tutuksi.

Miriam Stewart on kehollisen kielenoppimisen valmentaja, draamakasvatuksen fasilitaattori ja opettajainkouluttaja Dublinista. Näin hän kertoo LinkedInissä itsestään:

Me työpajaan osallistuneet olimme jälleen hyvin tyytyväisiä kaikkeen kokemaamme! Minulle henkilökohtaisesti on paljon merkitystä sillä, että joku muukin tekee ja ajattelee samantyyppisesti: (kielen) oppiminen on, ainakin välillä, tai ehkäpä suurimmaksi osaksi, koko kehon asia. Kehon voi ottaa hyötykäyttöön: vahvistamaan kielellistä kokemusta ja pidentämään muistijälkiä opitusta.

”We will!” and action! ”We active and passionate teacher trainers will develop action-based and embodied language learning willingly with you!” Language teacher trainers from the left: Nina Maunu (Finland), Evi Karydi (Greece), Miriam Stewart (Ireland) Photo: Evi Karydi, Reykjavik 5.7.2022

Kiitos Miriam ajatuksia herättävästä ja myös omia ajatuksiani tukevasta, monella tapaa virkistävästä työpajasta! Myös Miriam järjestää aiheesta (netti)koulutuksia, kuten minäkin ja Evi.

Miriam Stewart 5.7.2022 Háskoli Island

IDEA:n (International Drama/Theatre and Education Association) 9. maailman konferenssi – Toiminnallisen kielenoppimisen työpaja kreikkalaisittain

Islannin matkapäiväkirja osa 3: Toiminnallisen kielenoppimisen paja kreikkalaisittain – vuorovaikutustaitoja Mr. Bean -hengessä

Työpaja ”The Ministry of Silly Grammar”, Chrysoula [Tania] Georgousopoulou

Valitsin työpajan, koska se liittyi toiminnalliseen kielenoppimiseen draaman avulla.

1. harjoitus: present – simple present – present continuous

I walk – I am walking

Does he/she walk? – I am not walking.

Do I walk? – Am I walking?

Rule: Use exactly the same verb as you are asking.

2. harjoitus: Mr. Bean -video (Monty Python: “Beekeeping”)

Haastattelija (1) – haastateltava (2)

2 sanoo kertoessaan tarinaa jonkin sanan, johon 1 reagoi.

1 lisää koko ajan reagointeja.

Oppilaat tekevät ryhmissä, esimerkiksi

I do – ”sh” sound

I don´t – ”kraak” sound.

Roolit Mary (M) ja Jennie (J) (voisi tehdä siis pienryhmässä, jolloin useampia rooleja):

M: Do you like ice cream?

J: I do. [sh]

M: I don´t. [kraak]

J: You don´t. [kraak]

M: I don´t. [kraak]

J: I do. [sh]

Oppilaat kehittävät idea eteenpäin: tämä keskustelu jatkuu ja kehittyy, kieliopillinen aihe sama, tai aihe vaihdetaan, jolloin keksitään myös uudet äänet.

3. harjoitus: Mr. Bean -video ”Ministry of silly walk”

Sama kuin äskeinen harjoitus, mutta pareittain ja yksi ääni sekä liike per (kieliopillinen asia eli) I do, I don´t.

4. harjoitus: Seuraava idea on peräisin George Saundersilta ja hänen Substackistaan, tarinakerhosta (Story Club Substack).

Voit käyttää ainoastaan 15 sanaa.

dog = 1. sana

dogs = 2. sana

Harjoitus: Oppilaat saavat käyttää ainoastaan 20 sanaa muuntaessaan dialogia, joka sisältää kielioppia.

Oppilaat kirjoittavat tarinaa; valitaan kaksi pojan ja kaksi tytön nimeä, ystävyksiä keskenään.

Tässä esimerkkinä minun ja Hanna Saaren harjoitus, jota väsäsimme työpajassa:

Tom – Harry

Ann – Rose

Luodaan suhteet, roolit, esim. Harry vähän tyhmä, R. on kateellinen Annille, koska T. tykkää Annista enemmän. 20 sanaa vaatii toistoa. Seuraus: syntyy komediallisia tilanteita.

Joku aloittaa dialogin kysymällä. Luodaan 1. tilanne, kysytään oppilailta. Esimerkiksi: A. ja R. ovat huoneessa hihittelemässä (mitä?).

Tom: What are you doing?

1 what, 2 are, 3 you, 4 doing

Ann: Nothing. What are you doing?

Tom: I´m asking you.

5 nothing, 6 I, 7 am, 8 asking

Harry: You are being mean.

9 being, 10 mean

Tom: No, I´m not. I´m just asking.

Rose: Are you asking me?

Harry: No, he is not asking you. But what are you doing? I´m asking you.

11 no, 12 not, 13 just, 14 me, 15 he, 16 is…

Vielä yksi esimerkkisovellus:

this/ that 20 sanan dialogissa joko niin, että jokaisessa lauseessa on this ja that tai ne vuorottelevat niin, että joka toisessa lauseessa on this, joka toisessa that.

Vinkki: The Big bang theory – video sisältää toistoa -> komiikkaa.

Harjoitusmuodon hyödyt:

+ sama sana eri intonaatioilla luo eri merkityksiä

+ intonaatio kehittyy

+ toisto oppimisessa

+ draaman taju kehittyy, kun luodaan hahmot

+ ”Tight frames increase creativity.”

Pidin pajasta todella paljon, kuten muutkin osallistujat. Se oli hauska ja haastava! Pajaan osallistunut Eva Österlind Ruotsista vinkkasi meille netistä löytyvän artikkelin, joka kertoo tutkitusti toiminnallisen kielenoppimisen hyödyistä: OECD Art for Arts´ Sake? (2013)

Kuva: Evi Karydi

Kuvassa vasemmalta intohimoiset toiminnallisen kielenoppimisen kehittäjät: Miriam Stewart (Irlanti), Nina Maunu (Suomi), pajan vetäjä Chrysoula Georgousopoulou (Kreikka), Hanna Saari (Suomi), Eva Österlind (Ruotsi) ja edessä kuvan ottaja Evi Karydi (Kreikka).

Kiitos, thank you ”Tania” Chrysoula Georgousopoulou! Wonderful work!

#ideadrama #ideacongressiceland #ideadrama2022 #drama4lltallandsmall

IDEA:n (International Drama/Theatre and Education Association) ensimmäinen konferenssipäivä 4.7.2022

Islannin matkapäiväkirja osa 2

Monday, 4 July
starting at the University venue School of Education

08.30 – 14.00 Registration
10.00 -12.00    GCM meeting in room E – 301
(13.00-14.30    WAAE online and in room LS 107 in Skipholt) en paikalla
15.00-18.30     Opening ceremony
15 30-16.30      Keynote lecture (1) – Drama and what to do about it? – Rannveig Björk Thorkelsdóttir Tjarnarbíó
16.30 – 18.30   Welcome reception at the conference venue at Tjarnarbíó open to everyone

Rakas matka- ja oppimispäiväkirja,

Löysin navigaattorin avulla melko helposti Reykjavikin kasvatustieteelliseen, jonne oli Fosshotelliltani noin 15 min kävelymatka. Eilisellä sunnuntaikävelyllä keskustan läpi sen laitamille olinkin havainnut, että keskustasta ja hotelleista hiukkasen kauempana sijaitseva Reykjavikin yliopiston päärakennus taisi olla remontissa. Kasvatustieteellinen Háskoli Island oli valittu kenties konferenssipaikaksi juuri näiden seikkojen, etenkin hotellien läheisyyden, vuoksi.

IDEA konferenssi 4.-8.7.2022
Háskoli Island – School of Education

 

Ilmottauduttuani minua jännitti mennä elämäni ensimmäistä kertaa IDEA:n (International Drama/Theatre and Education Association) General Council Meetingiin, kun tajusin, että se Zoomataan myös ympäri maailmaa. Kokoonnuimme pikkuhuoneeseen vieriviereen ja asetuin turvallisuushakuisesti muiden suomalaisten joukkoon.

Minä ensimmäistä kertaa IDEA:n General Council Meetingissä 4.7. 2022  Kuva: Hanna Saari

Tilaisuuden avasi ihana, aina niin valoisa ja pirteän oloinen Ása H. Ragnarsdóttir, joka opettaa Reykjavikin yliopistossa draama- ja teatterikasvatusta ja toimii islantilaisen draama- ja teatterikasvatusyhdistyksen FLÍSSin puheenjohtajana. Pian hän sai seurakseen IDEA:n puheenjohtajan Sanja Krsmanovic Tasicin.

Sanja Krsmanovic Tasic (IDEA pj.) ja Ása Helga Ragnarsdóttir (FLISS Island pj.)

Totta kai konferenssin ensisijaisena tavoitteena on jakaa tietoa draamakasvatuksen hyödyllisyydestä ihmisille monin eri tavoin sekä verkostoitua toimijoiden, tutkijoiden sekä tiedottajien kanssa; pitää yllä draaman ja teatterin merkitystä ja kieltä yhtenä tehokkaimmista hyvinvoinnin, vuorovaikutuksen ja oppimisen keinoista, vahvistaa draama- ja teatterikasvatuksen asemaa kouluissa, työpaikoilla ja erilaisissa yhteisöissä eri ikäisten parissa.

Teimme paikallaolijoiden esittelykierroksen. Enpä olisi etukäteen uskonut, että kokoukseen osallistumisella olisi niin suuri merkitys jatkon kannalta! Tutustuin lähellä istuneiden singaporelaisten Jeffrey Tanin (Theatre Todayn taiteellinen johtaja) sekä Aishwariyah Shanmuganathanin (Singaporen draamakasvattajien yhdistyksen puheenjohtaja, yrittäjä/ kouluttaja) kanssa, kun vaihdoimme ajatuksia kokouksen jälkeen.

Jeffrey Tan, minä Nina Maunu, Aishwariyah ”Asha” Shanmuganathan

Jeffrey tulisi pitämään konferenssissa luennon (presentaation) aiheenaan Food Memories 2 and beyond – a community theatre project with/for seniors. Hän siis työskentelee mm. vanhusten ja erityisen tuen tarvitsijoiden, esimerkiksi koululaisten, kanssa. Hänen huumorintajunsa joutui koetukselle, kun tein hänestä ”isä-patsaan” Ásan käskystä ns. tutustumisleikissä. Jeffrey läpäisi todellakin testin ja näin pääsimme heti samoille aallonpituuksille.

“Asha” on paikalla Singaporen draamakasvattajien puheenjohtajan ominaisuudessa verkostoitumassa ja hankkimassa tietoa draamakasvatuksen kentästä monipuolisesti. Koin hänenkin kanssaan hengenheimolaisuutta, koska molemmat työskentelemme myös yrittäjinä.

Kokoukseen osallistumisen ansiosta tutustuin myös moldovalaiseen Marcela Nistoriin, joka toimii Moldovan parlamentissa edistäen kulttuuriasioita. Tottahan toki myös koulutusasiat kiinnostavat häntä, etenkin draaman asema kouluissa. Koulutukseltaan hän on näyttelijä. Kun lounastimme yhdessä, sain luennon Moldovasta ja ystävän!

Marcela Nistor ja Corina Moldovasta

Kokouksessa takanani istui Evi Karydi, ateenalaisen kielikoulun opettaja. Kuullessani hänen toimenkuvastaan, joka vastaa käsityksiäni toiminnallisesta kielenoppimisesta draamamenetelmien avulla, työnsin totta kai hänen käteensä käyntikorttini ja kuiskasin, että me teemme samaa. Evin kanssa tulisimme jatkossa olemaan samoissa kielenoppimista ja draamaa yhdistävissä pajoissa ja myös ystävystymään! (kuvia myöhemmin!)

Ensimmäinen keynote-luento draaman merkityksestä kasvatuksessa

Päivä päättyi Tjarnarbíossa eli yhdessä Islannin vanhimmista elokuvateattereista ja teattereista, joka on aikoinaan toiminut myös jäätelöbaarina. Ensimmäisen keynote-luennon sai kunnian pitää paikallisen yliopiston tohtori Rannveig B. Thorkelsdóttir, draama- ja teatterikasvatuksen professori. Hänen aiheenaan oli ”Drama and what to do about it?” (ks. lisätietoa Rannveigista blogin lopusta)

Luentonsa aluksi hän valotti saagojen merkitystä Islannin historiassa, sillä saagat kertovat, keitä saarelle tuli aikoinaan asumaan ja miksi, sekä miten saagat ovat muokanneet käsityksiämme Islannista ja sen asukkaista tähän päivään.

Rannveig Björk Thorkelsdóttir: Drama and what to do about it?

 

Huolestuttavalta kuulosti Thorkeldóttirin tutkimustulos ja ajatus, ettei pätevöityneitä draamaopettajia ollut Islannin kouluissa lähellekään tarpeeksi, vaikka draama on kouluissa yksi oppiaine. Oppilailta kysyttäessä draaman merkityksestä oppiaineena vastaus on kuitenkin positiivinen. Oppilaiden mukaan draamatyöskentely on hauskaa ja opettavaista – sama tulos tulee kysyttäessä minunkin oppilailtani Kilonpuiston ilmaisupainotteisessa koulussa Espoossa.

Thorkeldóttirin mukaan
– oppilaat nauttivat roolin luomisesta,
– tarpeiston, valojen, äänien ja pukujen suunnittelusta.
– He arvostavat sitä, että oppivat työskentelemään kaikkien kanssa, vaikkeivat haluaisikaan.
– He oppivat kuuntelemaan muita ja näyttelemään tarinan.
– Draamaopettaja on siis tärkeä kasvattaja heille.

Lopuksi Thorkeldóttir muistutti siitä, että teatteri on ”mitä jos” -maailma. Teatteri voi olla paikka, jossa opitaan. Kun esitystä katsotaan teatteritarinamuodossa keskeytyksettä, oppimista voi tapahtua. (Rannveig Björk Thorkeldóttir & Jóna Gudrún Jónsdóttir, 2022)

Ensimmäinen konferenssipäivä oli niin täynnä antoisia kohtaamisia ja tapahtumia, että hotelli kutsui lepäämään klo 20 koko loppuillaksi.

 <3 <3 <3 

Tässä tietoa Rannveig Björk Thorkeldóttirista englanniksi:

Rannveig Björk Thorkelsdóttir

Rannveig Björk Thorkelsdóttir, (Ph.D), is an associate professor in drama and theatre education at the University of Iceland, School of Education. She is an experienced drama teacher educator. Her main research interests are research on drama and theatre education and artistic approaches to teaching and learning. She has been involved in curriculum development in creativity and introducing drama in compulsory schools and higher education. She is an author of reports, multiple presentations at international conferences, participation in research collaboration projects and author of editor-reviewed articles. She is also an author of many books on drama and she has written and directed plays for children. Rannveig is a former chairman of FLÍSS, The Icelandic Drama and Theatre in Education Association. She is currently part of the ALL – Artist – Led learning https://www.theallproject.net  and “arted” Developing creative learning opportunities for young people across Europe. 

ideadrama #ideacongressiceland #drama4alltallandsmall #ideadrama2022

Toiminnalliset radat opinnäytetöinä

Ratatyöskentely perustuu pistetyöskentelyajatukseen niin, että pienryhmä itse valitsee sovitusta tilasta, sisältä tai ulkoa, viisi työskentelypistettä, joiden kautta he tulevat rakentamaan sekä näyttämään oman tuotoksensa. Myös opettaja voi jakaa oppiaiheen aihekokonaisuuden esimerkiksi viiteen eri pysyvään pisteeseen viidelle eri ryhmälle eli tällöin koko ryhmä muodostaa yhdessä yhden radan ja sen viisi eri pistettä. Ratoja voi tehdä luokkahuonetilassa tai ulkona.

Toiminnalliset radat – opitaan yhdessä opinnäytetöistä!

Toiminnalliset radat pistävät oppijat työskentelemään pienryhmissä yhteiseksi hyväksi. Radat aktivoivat oppijat kielen, kirjallisuuden, kirjoittamisen ja median opinnoissa ja sopivat sekä suomen kielen ja kirjallisuuden että vieraiden kielten opiskeluun erityisen hyvin.

Kyse on oppimisen näytöistä, yhteissuunnittelusta ja -työstä. Oppijat oppivat, että prosessi on tärkeintä. He oppivat tekemään luontevasti itse- ja vertaisarvioita. Arviointi ei stressaa oppijaa näitä tehdessä, vaan tekeminen koetaan hauskaksi. Kaikki tulevat näkyväksi oppijoina. Eri tavat tehdä sallitaan.

Miksi näitä teen? Syynä oppijoiden innostus ja hyvät palautteet. Kärjistetysti: näissä projekteissa oppijaa ei tunnu syyllistävän mikään eikä liioin jännittävän mikään turhaan etukäteen. On kuin näkisi oppijoiden hyppäävän flow-virtaan, jossa he antavat mennä, yhdessä ja strukturoidusti kuitenkin.

Toiminnalliset radat

  1. Tarinarata
  2. Luovan kirjoittamisen rata
  3. Kirjarata
  4. Genrerata
  5. Mediarata
  6. Kielioppirata
  7. Kielenhuollonrata

Perusperiaatteet

Kielen oppimista eri tavoin tukevat erilaiset toiminnalliset radat antavat kehyksen, malleja ja tilaa oppijan omalle luovuudelle ja vahvuuksille.

Ratatyöskentely aktivoi oppijat opettajan ohjeistamina toimimaan opetuksen sisällön suunnittelijoina ja toteuttajina. Joko opettaja antaa tai pienryhmä itse valitsee opiskeltavan/ tutkittavan/ kerrattavan aihealueen ja/tai toteutustavan.

Työskentely tapahtuu pienryhmissä prosessimaisesti, joten useassa työskentelyvaiheessa oppijan vuorovaikutus- ja neuvottelutaidot kehittyvät.

Oppijoille on alusta saakka selvää, että ratatyöskentely tähtää tuotoksen, vaikka keskeneräisenkin, julkaisemiseen ryhmässä sekä tuotoksen itse- ja vertaisarvioimiseen, joka tavoittelee yhdessä oppimista. Näin oppimisen äärelle pysähdytään, kun tuotoksen julkaisemiselle sekä palautteen vastaanottamiselle ja palauttamiselle annetaan tilaa.

Oppimisesta tulee sekä oppijalle että opettajalle näkyvää, konkreettista ja merkityksellistä. Oppimisen näytöt ja arviointitavat monipuolistuvat.

Arviointi

Arviointi on olennainen osa koko toiminnallista rataoppimisprosessia. Toiminnallinen ratatyöskentely tukee dynaamista, formatiivista, työskentelyn arviointia.

Oppija oppii, että tärkeintä on jatkuva oppiminen, ei lopputulos. Oppija oppii itsearviointi- ja vertaisarviointitaitoja, antamaan ja ottamaan vastaan palautetta.

Työskentely ja tuotos korvaavat kokeen, jos ja kun yhdessä niin sovitaan. Ratatyöskentelyn voidaan myös ajatella olevan oppimisen ns. lisänäyttö, joka voi vain kohottaa arvosanaa.

Oppimisjakson alussa (yleensä oppimisjakso 3-6 h) oppijat osallistuvat tavoitteiden ja arviointikriteerien laatimiseen, jotta he ymmärtävät ne ja sitoutuvat niiden käyttämiseen itse- ja vertaisarvioinneissa. Jokainen ryhmä tulee saamaan jokaiselta katsojalta vertaisarvioinnin. Vertaisarvioinnit luetaan pienryhmissä, jonka jälkeen ne palautetaan ryhmälle.

Vertaisarvioinnit luettuaan pienryhmä vastaa kaikille:

Miltä palautteet tuntuivat lukea?

Mikä palautteissa toistui?

Onko ryhmä samaa mieltä palautteiden kanssa, miksi, miksi ei?

Mitä ryhmä oppi palautteista sekä koko prosessista?

Miten ryhmä kehittäisi työskentelyään ja tuotostaan seuraavalla kerralla? Miten tuotoksen kehittelyä voisi jatkaa?

Esimerkkejä toiminnallisista radoista

 3. kirjarata (luetun teoksen käsittelyyn)

Yksinkertaistetut ohjeet:

1. Muodostetaan esim. genreittäin sopivat pienryhmät
, noin 5-6 ihmistä.
2. Jokainen valitsee lukemastaan teoksesta henkilön
, jota esittää tai joku muu esittää. Hahmo harjoitellaan ns. kenkäperiaatteella eli kuvittele, millaisia kenkiä henkilöhahmo käyttää. Näin saadaan aikaan kävelytyyli, joka vaikuttaa mm. puheeseen.
3. Ryhmä valitsee viisi kohtausta
, jotka voivat olla esim. pihalla eri kohdissa, ns. tapahtumapiste/ kohtaukset. Ryhmä saa itse tehdä henkilöhahmojensa perusteella oman tarinankaaren, jossa on nuo viisi kohtausta tai käyttää lukemiaan teoksiaan tai vaikka vain yhtä teoksen juonta tarinan pohjalla.

4. Suunnitelkaa ja harjoitelkaa. 
5. Kuvatkaa tai esittäkää.


Vinkkejä ryhmän avuksi:

Jos on ideapulaa toteutuksessa, käyttäkää teoksien repliikkejä sekä kohtauksia, ehkä jopa tekstinäytteitä. Ei haittaa, jos juonesta tulee sekava. Ryhmän valinnoista tullaan kuitenkin keskustelemaan esityksen jälkeen.

On mahdollista tehdä tarinaradalle pelillisyyttä tai osallistaa yleisöä jollakin tavalla ratkaisemaan esimerkiksi, minne pitäisi/ voisi seuraavaksi siirtyä.

Tapausesimerkki 8.lk toukokuu 2022:
Tämän ohjeen mukaan 1. tyttöryhmä teki videon (3:03 min). Olen antanut myös vapaat kädet esim. seuraavilla tavoilla: kaksi poikaa on tehnyt kuulemma videon (tykkäävät teknisistä/ tietokonejutuista), 5-6 hengen poikaryhmä on tehnyt suoraan luokkatilaan näytelmän liittyen Delikouraksen Nörtti-sarjaan, jota alkoivat innoissaan harjoitella. Siinä on kirosanoja, kuten on kirjassakin, mutta homma pysyi asiallisena ja hauskana. Toinen poikaryhmä on tehnyt ulos näytelmän ratatyyppisesti ja toinen tyttöryhmä on tehnyt pelillisen idean, joka on hedelmäsalaattileikin tyyppinen.

Kun pohjustin tätä, koko ryhmä oli innoissaan ja kyselin miksi:

+ pääsee halutessaan ulos (aiemmat kokemukset pelkästään positiivisia ja tällainen toiminnallisuus on ollut jo pitkään toivottua tänäkin lukukautena)

+ saa olla luova

+ saa tehdä kavereiden kanssa (huom. jokaisessa ryhmässä oltava 5-6 henkeä, mutta tuo kahden pojan ryhmä on siis poikkeus; ryhmäkoolla huolehditaan, ettei kukaan jää yksin)

+ erilainen kirjaesitelmä, koska olemme aiemmin tänä keväänä jo kirjoittaneet kirja-analyysin

Opettaja ajattelee:

+ oppilas on aktiivinen ja teos on pakko selittää muille/ henkilöhahmosta pitää tietää; tässä lukematon oppilas jää kiinni

+ toisaalta sellainen oppilas, jolla on teoksen lukeminen esimerkiksi jäänyt kesken, saa tukea – ja toivottavasti innostusta – muilta; teoksesta tulee juteltua, kun esim. pohditaan, millaisen juonen haluaa muille esittää

+ jos juoni tehdään yhdessä hahmojen pohjalta, tulee teosten hahmot esille/ mietittyä ja valittua ja oppija pääsee suunnittelemaan yhdessä tarinan kaarta, jonka hahmot yhdessä luovat eli teoksista tulee juteltua, tarinankaarta tulee mietittyä, mikä antaa tilaa omalle luovuudelle ja kehittää tarinan ja kertomisen taitoja – ryhmän suullisten vuorovaikutustaitojen lisäksi

+ kirjoista tulee juteltua ryhmässä ”luonnollisesti”

+ oppilaat eivät kyselleet esim. kenkäperiaatetta tai kirjaperheajattelusta, koska heille ne tuttuja edelliseltä vuodelta; olemme tehneet etänä viime keväänä kirjaperheet eli pienryhmä esittelee kirjaperheet hahmoineen kenkäperiaatteella

Minulla on ollut viimeksi mm. tällaisia projekti/ratatöitä, joista minulla kokemusta noin kymmenen vuoden ajalta:

  1. kielioppi- ja kielenhuoltoratoja (7. ja 9.luokille); oppialue pilkotaan osiin pienryhmille, pienryhmät valitsevat pihalta paikan ja mahdolliset välineet; suunnittelun jälkeen näyttö opettajalle sekä sen jälkeen oppilaille pääasiallisena tarkoituksena opettaa asia muille (yleensä asian kertaaminen kyseessä)
  2. luovan kirjoittamisen rata: harjoitellaan viiden pisteen kautta tarinankaarta; pienryhmä kertoo itse oman keksimän tarinan tai rataa käytetään kirjan lukemisen jälkeen juoniratana
  3. ns. genrerata: teoksen lukemisen jälkeen eli ”kirjaratana” (esimerkki ylhäällä)

Ts. äidinkielen ja kirjallisuuden opiskelun osa-alueet tulevat katetuiksi:

  1. suullinen ilmaisutaito: tarinankerronta, tarinarata
  2. kirjoittamisen taito: tarinan kirjoittaminen, luovan kirjoittamisen rata, novelli; käy myös asiateksteihin, esim. artikkeli, uutinen, mainos
  3. kielitaito: kieliopillinen liikuntarata/ kielioppirata: sanaluokat, sijamuodot, modukset, verbien aikamuodot (4 kpl); opettavat toisille aiheensa pisteellä/ esittelevät työnsä, liittävät opetusnäytteeseen liikettä tai osallistavat kaikkia peliin, leikkiin, näytelmään, vrt. maamerkit, symbolit, eri tasot ja tavat liikkua sekä kuljettaa (nämä ryhmiä inspiroivia valintoja, joita ryhmä pääsee pihalta etsimään)
  4. lukutaito: luetun teoksen/ tekstin purkurata/kirjarata

Ratojen lisäksi (ratoja/ projekteja lukukaudessa noin 2kpl, lukuvuodessa 4 kpl ryhmästä riippuen) sisällytän opetukseeni muutenkin toiminnallisuutta ja muun tyyppisiä 3-6h projekteja, jotka SWYKien, Show what you know -oppimisprosessien Playing beyond CLIL -Erasmus-hankkeen pohjalta suunniteltuja ja löytyvät Playing beyond CLIL:n e-kirjasta. Viimeisimpänä minulla ollut uutisten ja mainosten tekemiseen liittyvät erilliset oppikokonaisuudet, joihin ohjeet löytyvät e-kirjasta, ja joihin voin antaa koulutusta.

Tarjolla koulutusta

Vinkkejä, malleja, rakenteita, sisältöjä, toteutuksia, esimerkkejä lisää koulutuksissa!

Koulutuksessa jokainen opettaja pääsee kehittämään omaan opetukseensa parhaiten soveltuvia ratatyöskentelyn muotoja. Kysy rohkeasti, kerron lisää mielelläni!

Tarinarata, Luovan kirjoittamisen rata; yksi mahdollinen toteutusmalli
Arkistojen kätköistä löytynyt ensimmäinen hahmotelma Kielioppiradasta sanaluokkiin liikuntaratana; millaisia liikunnallisia aktiviteetteja sinä keksisit eri sanaluokkia ja niiden luonnetta vahvistamaan? Jos sinä et keksi, oppilas keksii kyllä. Opettaja voi auttaa esimerkiksi kertomalla, mitä sisällössä tulee olla, esimerkiksi verbi-pisteellä keskittykää aikamuotoihin tai aktiiviin ja passiiviin, verbien taivutukseen persoonamuodoissa jne.
Kielioppirata; Liikunnallinen kielioppirata/ Liikuntarata Oppilaiden keksintö ”sanaluokkapyramidi”: substantiiveilla ylös, adjektiiveja sanomalla alas jne.

Kielioppirata; Liikunnallinen kielioppirata/ Liikuntarata Oppilaiden keksintö ”aikamuotokiikkuhyppy”: ympyrän kehät tarkoittavat eri aikamuotoja. Kun hyppäät keskelle, sano laskeutuessasi verbin preesensmuoto, seuraavalle kehälle imperfektimuotoinen verbi jne.

Tarinan voima opetuksessa – Maiju Kinossalo (PS-Kustannus, 2020) – Äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan merkintöjä teoksen herättämistä ajatuksista

PS-Kustannus 2020, Keuruu: Otava

Omasta tarinallisuustaustastani ja siitä, miksi tartuin tähän teokseen

Viimeistään luvun Äidinkieli ja Modusmaa kohdalla (s. 166) oli mukava oivaltaa: olen käyttänyt tarinallista opetusta äidinkielen ja kirjallisuuden sekä draaman opettajana alusta lähtien ja monin eri tavoin. Ensimmäisinä esimerkkeinä mieleeni tulivat (kirjoitin ylös) pulinarinki, pariporinat, tarinateatteri, voimapaikka, draama, mediakertomukset, kielioppi ja sen visualisoinnit. Myös minä olen piirustellut jo kymmenisen vuotta oppilaiden kanssa muun muassa modushahmoja ja luonut hahmoille tarinaa, oppilaslähtöisesti. Nämä kaikki luettelemani ensimmäisenä mieleeni tulleet esimerkit tarinallisuuden käyttämisestä opetuksessa ovat olleet onnistuneita kokemuksia, jotka ovat jääneet sekä opettajan että oppilaiden mieleen.

Eipä siis ihme, että Toiminnallisen kielenoppimisen teoksessa (Maunu ja Airaksinen, Otava, 2020) yksi luku on omistettu tarinallisuudelle ja visualisoinnille. Luvun pedagogisia harjoituksia voi soveltaa mille tahansa asteelle ja melkeinpä minkä tahansa oppiaineen sisältöihin.

Teoksen Toiminnallinen kielenoppiminen (Otava, 2020) sisällysluetteloa

Blogistani löytyy tarinallisuuteen liittyviä tekstejä, miksi tarinallisuus on minua kiehtova pedagoginen menetelmä tai sanoisinko asenne, joka silloin tällöin hyppii ulos taskustani. Blogistani löydät myös kuvauksen Keravan opiston tarinallisuuskoulutuksesta ja siellä sekä Keravan opettajien vesossa tehdyistä harjoituksista ja opettajilta saaduista palautteista.

https://ninamaunu.com/tarinallisuus-opetuksessa-i-tie-monilukutaitoihin-ja-oppimisen-omistajuuteen/

https://ninamaunu.com/tarinallisuus-opetuksessa-ii-yhden-tarinallisuuskoulutusillan-kuvaus/

https://ninamaunu.com/tarinallisuus-opetuksessa-koulutuksen-palautteet-keravan-opettajien-veso-27-8-2016/

Olen harjoitellut myös oman (yrittäjä)identiteettini kertomista tarinamuodossa – ja tekstin punaisena lankana toimivat suomen kielen sijamuodot!

https://ninamaunu.com/oma-yrittajatarinani-osa-toiminnallisen-kielen-oppimisen-tarinaa/

Olen vetänyt viisi tarinallisuuskoulutusta opettajien täydennyskoulutuksena: Keravan opistossa, Keravan opettajien vesossa, Espoon opettajien vesossa/ pedagogisessa iltapäivässä, valtakunnallisessa opettajien vertaismentorointikoulutuspäivillä eli Verme-päivillä Jyväskylässä sekä Helsingin seudun äidinkielen opettajien tilaamana.

Verkkokoulutus 1h 30 min sisältää lyhyiden teoriakatsausten jälkeen runsaasti inspiroivia ja toimivia harjoituksia.

Yhden verkkokoulutukseni (1h 15 min tallenteet ostettavissa, ks. kotisivuni: Koulutukset) olen omistanut tarinallisuudelle ja visualisoinnille. Huomaan myös, että tarinallisuus on vahvasti mukana myös toiminnallisen arvioinnin harjoituksissa yhtenä kiehtovana ja oppimista syventävänä menetelmänä.

Myös Kinossalolla on luku Arvioinnin tarinat. Oppijan on hyvä päästä kertomaan, mikä aiheessa oli (hänelle) tärkeää. (Mikä kosketti? Mikä oli kiinnostavaa? Miksi juuri se jäi mieleen?) Kinossalolta saan inspiraatiota ajatella myös, että oppijalta voisi pyytää opitulle asialle jatkotarinaa ja uusia näkökulmia tarinaan. Oppijan tarina voi olla myös fiktiivinen tai todellinen kuvaus oppimistarinassa tai oppimistarinasta eli kuvaus opitusta jälkeenpäin tehtynä. Kinossalo muistuttaa myös, kuinka tärkeää oppijalle on, että hän pääsee sanoittamaan oppimistarinaansa itsearvioinnin kautta. En viime aikoina olekaan muistanut, että esimerkiksi kokeen lopussa voi olla kysymys, miten koe omasta mielestä meni, oliko koe helppo vai vaikea, miksi.

Tulevaisuudessa aioinkin vahvistaa (toiminnalliseen) arviointiin liitettävää tarinallisuutta. Kirja Toiminnallisesta arvioinnista on siis tekeillä. Olen koonnut jo noin 60 toiminnallisen arvioinnin harjoitusta, joista useassa opittua pääsee kielellistämään. Kinossalokin puhuu kielellistämisen tärkeydestä, myös teoriapohjaisesti.

Lähdeluettelo on laaja, ja usein mainitaan esimerkiksi Aerila, J.-A. ja Kauppinen, M. (2019). Sytytä lukukipinä: Pedagogisia keinoja lukuinnon herättelyyn. Tarinallisuus on siis yksi vahva keino lukuinnon sytyttämiseen ja ylläpitämiseen.

Koulutusta tarinallisuuteen olen viimeiseksi saanut Päivi Rahmelin opettajien vertaismentoreille vetämillä koulutuspäivillä Verme-koulutuksen yhteydessä (perus- ja jatko-), Opetushallituksen rahoittamassa ja Metropolia-ammattikorkeakoulun toteuttamassa, Päivi Rahmelin ohjaamassa 4 op:n TARU 1 -koulutuksessa, kirjoittamiskoulutusteni yhteydessä mm. Kriittisessä korkeakoulussa sen 2-vuotisella linjalla, draamaopinnoissani ja -täydennyskoulutuksissa sen lisäksi, että olen koulutukseltani äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja. Päivi Rahmelilta on juuri ilmestynyt teos Kerro, katsotaan! Opas tarinateatteriin ja narratiiviseen pedagogiikkaan Metropolian kustantamana. Tartun varmasti pian tähän teokseen!

Tarinallisuuspedagogiikan hyödyistä ja siitä, mikä innostaa nuoria nyt

Luulisi siis oman kokemukseni ja koulutukseni perusteella, että tarinallisuus opetuksessa on luontevaa ja jatkuvasti opettajilla käytössä. Kuitenkin tälle teokselle oli kyllä tilaus. En ole aiemmin törmännyt teokseen, jossa tarinallisuutta opetuksessa käsitellään näin monipuolisesti vankan identiteettiteorian kautta. Tarinallisuus ja sen tarjoamat menetelmät ansaitsevat tulla nostetuksi kirkkaammin esille. Kuten Kinossalo sen sanoo, tarinallisuuden käyttö opetuksessa tukee kenen tahansa oppilaan 1) tarinallisia taitoja antaa merkityksiä, 2) rakentaa tarinoita, 3) opetella argumentaatiota sekä 4) muodostaa käsitystä itsestä ja ympäröivästä maailmasta.

Kinossalo vahvistaa useita omia käsityksiäni tarinallisuuspedagogiikan hyödyistä. Oppilas saa kysyä, miksi aihetta x opiskellaan, mihin tietoa x tarvitaan. Myös draama on hyvä keino tiedon pitkäaikaiseen muistiin siirtämisessä, olen huomannut. Kinossalo muistuttaa, että lyhyetkin oppilaan omat tarinat ovat merkityksellisiä ja hyödyllisiä identiteetin rakennusapuja: kuka olen? (Aki Hintsalta olen oppinut, että seuraava hyvä kysymys on, mitä haluan.) Pariporinat ovat hyödyllisiä mistä tahansa aiheesta ja se, että pääsee kertomaan mieltä painavista asioista, myös mukavista, on tärkeää itsensä näkyväksi ja tärkeäksi kokemisen tunteelle.

Tunnistan myös, että tarinallisuuden voi liittää kaikkeen. Nuoria innostaa digitaalinen tarinankerronta, jota olen päässyt itse todistamaan, kun olemme tehneet kauno- ja tietokirjavinkkaksia itselle merkittävistä teoksista sekä mediakertomuksia julkisuuden henkilöistä. Täytyykin tutustua esim. Robin ja McNeillin tekstiin Digital storytelling (2019) sekä Storybirdiin https://storybird.com/educators, joka tosin taitaa olla enemmän alakouluun suunnattu.

Kinossalo ottaa myös esille uusimman opetussuunnitelman, joka puhuu opetuksen eheyttämisestä tärkeänä osana perusopetuksen yhtenäisyyttä tukevaa toimintakulttuuria. ”Kokonaisuuksien tarkastelu ja tiedonaloja yhdistelevät, tutkivat työskentelyjaksot ohjaavat oppilaita soveltamaan tietojaan ja tuottavat kokemuksia osallistumisesta tiedon yhteisölliseen rakentamiseen.” (OPH 2014, 31) Tarinallisuus voi ja olkoon yksi tällainen opetusta eheyttävä voima, joka vahvistaa yksilöä ja vaikuttaa kokonaisvaltaisesti yksilön ja sitä kautta meidän kaikkien hyvinvointiin.

Ehdotus ja sovellusmalli kirjallisuuskeskusteluihin, kun oppilailla ollut sama teksti luettavana ja sen teema(t) on valittu (kenties) yhdessä

Lukiessani ilmiön tarinallistamisen muotoilusta liittyen opetuksen eheyttämiseen (s.178-179) muotoilin seuraavan kysymyksen:

Voisiko ilmiön tarinallistamisen muotoilussa Kinossalon esittämällä seitsemällä eri tasolla hyödyntää kirjallisuuden aiheen ja teeman tarkastelua (esim. kateus, pahuus, ystävyys, rakkaus) esimerkiksi pienryhmäkeskusteluissa näin?

  • Millaisena aikakautena/ mihin aikaan teema on sijoitettu ja miten se näkyy tekstissä? Vertaa nykyaikaan, kuvattaisiinko esimerkiksi kateutta samalla tavalla.
  • Miten yksilö X kokee teeman, miten sinä koet? Pystytkö samastumaan päähenkilön kokemukseen? Perustele.
  • Miten tekstissä teema ilmenee sosiaalisella tasolla (kaverit, perhe jne.)? Miten oikeassa elämässä teema ilmenee? Kuinka totuudenmukainen kuvaus on?
  • Miten teema ilmenee teoksessa yhteiskunnallisella tasolla, miten maailmanlaajuisesti? Mitä tähän teemaan liittyviä ilmiöitä sinulla tulee mieleen esim. muusta kirjallisuudesta, elokuvista, mediasta, somesta? Mitä tarinoita niissä on tähän teemaan liittyen?
  • Ympäristöllinen taso: miten teema vaikuttaa fyysiseen ja psyykkiseen ympäristöön?
  • Kulttuurinen taso: Onko teemaan liittyviä käytäntöjä, tapoja, tottumuksia ja keinoja vaikuttaa teemaan?
  • Paikalliset ja maailmanlaajuiset näkökulmat: Tunnista eri kulttuurien ja eri-ikäisten suhtautuminen ilmiöön. Onko eroja?

Tarinallisuuspedagogiikan ytimessä on halu tarjota oppijalle mahdollisuuksia etsiä ja luoda oppijalle itselleen merkityksellisiä merkityksiä. Toisin sanoen, esimerkiksi kirjallisuuskeskusteluissa haluan, että oppija pääsee kokeilemaan ja laajentamaan kirjallisuuden hänelle antamia merkityksiä, siis luomaan merkityksellistä, omakohtaista suhdetta tekstiin ja erilaisiin teksteihin. Kiitos kirjasta, Maiju Kinossalo!

Toiminnallinen kielenoppiminen – teosesittely

Kuka olen ja mitä teen?

Hei, olen Nina Maunu, FM, äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori ja työkokemusta minulla on äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksesta 20 vuoden ajalta. Olen opettanut ala- ja yläkoulussa sekä lukiossa äidinkieltä, kirjallisuutta, draamaa sekä luovaa kirjoittamista. Pääasiassa olen opettanut yläkoulussa ja espoolaisessa Kilonpuiston yhtenäiskoulussa, jossa minulla on myös ilmaisupainotteisia sekä kaksikielisiä luokkia opetettavana.

Olen toiminut eri asteiden opettajien täydennyskouluttajana vuodesta 2011 aktiivisesti ympäri Suomea sekä ulkomailla. Vedän toiminnalliseen kielenopetukseen liittyviä koulutuksia, ja kohderyhmät vaihtelevat esikoulun opettajista yliopiston opettajiin ja kouluttajiin.

Minulla on Facebookissa ryhmä Toiminnallinen kielen oppiminen, jossa jäseniä on tällä hetkellä 10 900. Kotisivuillani on lisää tietoa minusta ja koulutuksista. Ajatuksistani voi lukea myös kotisivuilta löytyvästä blogista. Olen kirjoittanut teoksen Toiminnallinen kielenoppiminen yhdessä KM Raija Airaksisen kanssa. Teoksen julkaisi Otava heinäkuussa 2020 ja teoksesta on jo otettu 3.painos.

Parhaillaan osallistun Erasmus+-hankkeeseen nimeltä Playing beyond CLIL, lyhenne PbC. Yhdessä Europaberatung Berliinin, Berliinin Humboldtin, Edinburghin, Helsingin sekä Las Palmasin yliopiston, Las Palmasin opettajankoulutuslaitoksen, Espoon kaupungin ja teatteriryhmä Interactingin kanssa kehitämme draamapohjaisia, kielitietoisia menetelmiä ja toiminnallista, dynaamista arviointia opetuksen tueksi. Kolmivuotinen hanke loppuu ensi syksynä 2021.

Miksi kirjoitin tämän teoksen?

Kirjoitin teoksen, koska halusin jakaa oppilaiden sekä koulutuksissani käyneiden opettajien kanssa hiomiamme ja soveltamiamme toiminnallisen kielenoppimisen harjoituksia. Kutsuin avukseni KM Raija Airaksisen, jolla on pitkä ja vankka kokemus draama-alalta opettajana, kouluttajana sekä teosten julkaisijana.

Oppilaat ovat osoittaneet omalla toiminnallaan harjoitusten mielekkyyden sekä tehon, mitä oppimisen laatuun ja tuloksiin tulee. Toiminnalliset menetelmät vaikuttavat ennen kaikkea ryhmän ilmapiiriin, ryhmähenkeen ja oppijan itseohjautuvuuden tunteeseen, koska oppija saa parhaimmillaan olla oman oppimisensa ohjaaja, valitsija monella tapaa. Teos on mielestäni kuin aarrearkku, joka avaa mahdollisuuksia opettaa, ohjata ja osallistaa oppijoita eri tavoin. Teoksen henki on toimia sekä opettajan että oppijan inspiroijana, muistuttaa jo tutuistakin malleista, miten eri tavoilla voidaan aiheita lähestyä. Teoksen kautta haluan antaa tilaa oppijan ja opettajan omalle luovuudelle.

Teoksen harjoituksia on kehuttu helposti seurattaviksi, eivätkä useimmat harjoitukset vaadi juurikaan ennakkovalmisteluja saati materiaalia toteutuakseen, niin monia asioita voidaan tehdä kehollisesti tai kynien ja paperin sekä oppimisympäristöstä jo löytyvien välineiden avulla. Halusin siis jakaa helppokäyttöisiä ja oppilaiden keskuudessa suosittuja menetelmiä.

Mitä tarkoitan toiminnallisilla menetelmillä kielenoppimisessa?

Kutsun eniten käyttämiäni toiminnalliseen opetukseen liittyviä lähestymistapoja menetelmiksi. Ne limittyvät keskenään eli niitä on vaikea rajata tiukasti omiksi menetelmikseen.

Eniten käyttämiäni menetelmiä ovat seuraavat: 1) pelit ja leikit, 2) liike, 3) draama, 4) tarinalliset menetelmät ja visualisoiminen ja 5) toiminnallinen arviointi. Teoksen lähtökohtana oli kirjata ylös jokaiseen menetelmään kymmenisen suosituinta harjoitusta sovellusehdotuksineen. Draamalla tarkoitan tässä teoksessa lähinnä suulliseen vuorovaikutukseen perustuvia improvisointiharjoituksia.

Toiminnallisen arvioinnin menetelmät ovat toiminnallisia tapoja hyödyntäviä arvioinnin menetelmiä. Toiminnallisen arvioinnin synonyymi voisi olla dynaaminen arviointi. Kokemukseni mukaan sekä oppijan että opettajan tekemä arviointi helpottuu toiminnallisuuden myötä. Oppija on päässyt näyttämään eri tavoin oppimistaan, mikä on nykyisen opetussuunnitelman ihanne.

Toiminnalliset menetelmät liittyvät pedagogiikkaan eli tapoihin, joilla opettaa. Tapojen takana on aina arvovalintoja. Ykkösarvojani ovat oppilaskeskeisyys ja -lähtöisyys, yhteistyö, luovuus, monipuolisuus, uteliaisuuden ja sinnikkyyden herättäminen sekä ylläpitäminen, mitkä liittyvät motivaatioon.

Keskeiseksi teoriaksi nostan flow-teorian (ks. Csíkszentmihályi (2005) Flow -elämän virta: tutkimuksia onnesta, siitä kun kaikki sujuu). Myös mm. viimeaikaiset aivotutkimukset liikkeen (esim. Hansen, Huotilainen) ja moniulotteisten lähestymistapojen (niin kuin Stanfordin yliopiston professori sekä kouluttaja Jo Boaler sen sanoo), merkityksestä oppimistuloksiin tukevat käsityksiäni.

Kenelle teos on suunnattu?

Teos on suunnattu ennen kaikkea opettajille ja ohjaajille, jotka ovat minkä tahansa kielen oppimisen kanssa tekemisissä. Teoksen harjoitussovelluksissa on huomioitu erityisesti varhennettu kielenopetus eli ensimmäisenä vieraana kielenä alkavan kielen opetus sekä suomi toisena kielenä. Teoksen harjoitusten lähtökohtana on yläkoulun suomen tuntien opetus, sillä yläkoulun äidinkielen ja kirjallisuuden tunneilla käydään läpi koko suomen kielioppi rakenteineen. Pian koulutukseni houkuttelivat myös vieraiden kielten opettajat käyttämään näitä harjoituksia, joten teoksen harjoitukset sovelluksineen käyvät kaikkien kielten tunneille ja kaikille asteille. Olen kuullut myös kentältä, että näistä toiminnallisista ideoista hyötyvät myös muut aineenopettajat, etenkin reaaliaineiden opettajat, kun tunneilla on paljon termien ja käsitteiden oppimista.

Teoksen rakenteesta ja sisällöstä

Teos alkaa esipuheella ja johdannolla, jossa toiminnallinen kielenoppiminen sekä arviointi saavat määritelmänsä ja jokainen menetelmä esitellään teoriapohjaisesti. Uutena pedagogisena näkökulmana toiminnallinen arviointi on saanut kaksi sivua. Näiden ja lämmittelyharjoituksia sisältävän luvun jälkeen alkavat viiden eri menetelmän (pelit ja leikit, liike, draama, tarinallisuus ja visualisoiminen, toiminnallinen arviointi) luvut harjoituksineen. Harjoituksia on yhteensä 66 ja jos sovellukset lasketaan, määrä kasvaa huomattavasti. Jokainen harjoitus on testattu kymmenen vuoden aikana sekä eri-ikäisillä oppijoilla että eri asteiden opettajilla.

Toiminnallinen kielenoppiminen (Otava, 2020) sisällysluettelo

Teoksen rakennetta on kehuttu selkeäksi. Luvut on värikoodattu ja merkitty symbolein. Harjoituksen nimen jälkeen kerrotaan harjoituksen kesto, tyyppi, esimerkiksi lämmittely- ja tutustumisharjoitus tai parikontaktiharjoitus sekä oppimistavoitteet ja muut tavoitteet, esimerkiksi yksi tai useampi verbien aikamuodoista, sanasto.

Teos sai Äidinkielen opettajain liiton Virke-lehdessä 4/2020 erinomaisen arvion päätoimittaja Jaana Ristimäeltä. Lue tämä arvio sekä muita asiantuntijoiden palautteita blogistani https://ninamaunu.com/palautteita-teoksesta-toiminnallinen-kielenoppiminen-maunu-ja-airaksinen-otava-2020/

Teosta voi tilata verkkokaupasta, esimerkiksi www.otava.kauppakv.fi, www.suomalainen.com, Adlibris tai Opettajan Tietopalvelu. Googlaa Toiminnallinen kielenoppiminen.