9.luokkalaisten kirjeitä Minna Canthille ja realismin tyylisuunnalle; kirjallisuuskokeen luova bonustehtävä
Arvoisa Minna Canth, lehtinainen, kirjailija, liikenainen, yhteiskunnallinen vaikuttaja,
Nämä tittelisi eivät tietenkään riitä määrittelemään Sinua, niin kuin eivät tittelit riitä määrittelemään ketään tässä maailmassa. Haluan nyt kuitenkin jakaa kanssasi titteleitäkin tärkeämmän asian ja kertoa, kuinka oppilaani ovat vaikuttuneet töistäsi.
Oma lehmä minulla toki oli ojassa, kun halusin ilahduttaa itseäni ja edes joitakin oppilaita laatimalla Suomen kirjallisuuden historian kokeen viimeiseksi tehtäväksi luovan bonustehtävän, josta minulla opettajana on ollut etuoikeus iloita. Siksi kirjoitan Sinulle, jotta tietäisit, ettet ole unohtunut Suomen kouluissa vielä vuonna 2023. Onhan tämä nyt merkittävää, sillä elit tässä meidän tuntemassamme maailmassa vuosina 1844-1897. Luvat olen toki pyytänyt oppilaiden kirjeiden julkaisemiseen näin julkisesti nimettöminä.
Moni kirjettä kirjoittanut oppilas harmittelee, että kokeen tehtävissä oli jo tarpeeksi – koealue oli nimittäin laaja aina kansanperinteestä modernismiin – eivätkä he ehtineet kuin aloittaa kirjeen. Ikävä kyllä, samasta syystä monella jäi siksi kirje myös kesken. Ehkä tämä onkin kirjeenvaihtomme alku?
Sanottakoon vielä, että useat opiskelijani olivat tehtävästä kuitenkin innoissaan. Sehän mittaa heidän sovelluskykyään. Lisäksi he saavat näyttää tehtävässä luovuuttaan sekä käyttää mielikuvituksen voimaa, omaa eläytymiskykyään. Useinhan tunteet ja oppiminen käyvät käsikädessä, kuten tiedämme.
Pisteytyksen suhteen minä opettajana sanoin ottavani diktaattorin roolin. Saan aina päättää lisäpistemäärästä.
Perustelen tehtävän mielekkyyttä nykyisellä opetussuunnitelmalla, joka korostaa oppilaan monipuolisten näyttöjen ja arviointitapojen merkitystä. Miinusta ei tietystikään kenellekään opiskelijalle lisätehtävästä tule. Kaikki ylimääräinen on vain plussaa, ehkäpä niin.
Sitten itse asiaan, kirjeisiin Sinulle. Pyysin alleviivaamaan erityisesti kohdat, jotka kertovat kirjoittajan tietämyksestä Sinua kohtaan.
Ja sitten kirjeistä eri tyylisuunnille olen seuraavaksi valinnut tähän blogipostaukseen Sinun kunniaksesi kirjeitä realismille.
Tässä on vain osa 9. luokkalaisten kirjeistä, mutta toivottavasti Sinä sait näistä käsityksen, mitä halusimme Sinulle sanoa.
Ystävällisin ja kunnioittavin terveisin,
äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori Nina Maunu ja 9. luokan oppilaat Kilonpuiston koulusta Espoosta
p.s. Luimme teoksesi Anna Liisa (1895) luokassa ääneen ja joka kerralla vaihdoimme lukijarooleja. Välillä keskeytimme lukemisen keskusteluille. Keskustelujen pohjana oli aina muutama kirjallisuuden termi ja sen kautta teoksesi analyysi eli esimerkiksi juoni, henkilöhahmot, ennakot, takaumat, miljöö jne.
Yhdellä tai kahdella kerralla lukemisen loppupuolella käytimme lukupiirejä, eli oppilasryhmät hajaantuivat ympäri koulua lukemaan näytelmääsi rooleissa. Opettajana näin, kuinka hyödyllistä ja innostavaa ääneen lukeminen rooleissa oli opetuskeskusteluineen.
Lopuksi käytimme 1-2 tuntia siihen, että pienryhmät valmistelivat draamallisen esityksen jostakin teoksesi kohtauksesta. Esittäjät valmistautuivat ensin patsasteatteriin (still-kuviin) ja puhuviin patsaisiin (”kaukosäädin”-efekti) ennen kohtauksen suunnitellun improvisaation esittämistä luokan edessä. Ryhmä heittäytyi ja esitti roolejaan upeasti!
Kiitos Sinulle inspiraatiosta! Etkä ole vanhentunut yhtään!