Julkaistu

Opettaja-lehden 16/2022 juttu toiminnallista draamaa hyödyntävästä pedagogiikastani: Oppia leikki kaikki

Kuvat: Leena Koskela, teksti: Else Turunen, Opettaja-lehti 16/2022, s. 15-17
Kuvassa tyttöjen suunnittelema toiminnallinen lämmittelyharjoitus ”hedelmäsalaatti” teoksen hahmojen omaksumiseen. Millaiset kengät sinä pistät jalkaasi, kun hahmosi on esimerkiksi jättiläinen?

Siinä se nyt sitten on! Kymmenen vuoden odotuksen jälkeen 😉 ! Juttu minusta ja oppilaistani Opettaja-lehdessä (lukijoita lehden ilmoituksen mukaan 200 000) kiitos freelancer-toimittaja Else Turusen, joka työskenteli pari vuotta sitten kolleganani ja editoi kirjoitukseni viidestä toiminnallisesta menetelmätavasta kielenoppimisessa Åbo Akademin Mofi-julkaisuun (Mofi -Stigen: En handbok för mofi-lärare, 2021, s. 67-81). Mofi-teos antaa tukensa äidinkielenomaiselle suomen kielen opetukselle ruotsinkielisissä kouluissa, joten toiminnallista kielenoppimista eri tavoin halutaan myös sinne, ja sain kirjoittaa jutun suomeksi. Tämänkin jutun innoittamana Else halusi tehdä jutun Opettaja-lehteen käyttämästäni toiminnallisesta pedagogiikasta, otti keväällä minuun yhteyttä ja näin kiva juttu tuli!

Jutun pääidea on, miten saada oppilaat lukemaan tai innostumaan äidinkielestä.

Kuva: Leena Koskela Opettaja-lehden 16/2022 sisällysluettelon kuva ja jutun Oppia leikki kaikki esittelyteksti: ”Toiminnallista draamaa hyödyntävä pedagogiikka edistää yhdessä oppimista ja kehittää luovuutta.” Kuvassa jutun alku poikien esityksestä ja avaruusaluksen iskeytymisestä planeetalle mukaillen Star Wars -teosta.

Juttua syventävät linkit:

  • Kun olet lukenut tämän jutun ja kiinnostus aihetta ja menetelmiä (toiminnallisia ratoja, pistetyöskentelyä, roolityöskentelyä jne.) kohtaan herää, voit syventää ymmärrystä ja toivon mukaan inspiroitua kehittelemään ideoita rohkeasti eteenpäin lukemalla aiemman blogikirjoitukseni toiminnallisista radoista: https://ninamaunu.com/toiminnalliset-radat-opinnaytetoina/

Tässä blogikirjoituksessani esittelen paitsi ”ratatyöskentelyä” luovaan kirjoittamiseen, kielenhuoltoon, teosten avaamiseen jne., myös kuinka tällainen draamallinen toiminnallisuus auttaa opettajaa ja oppilasta myös arvioinnissa sen lisäksi, että tällainen toiminnallisuus innostaa ja motivoi oppijaa, lisää yhteishenkeä ja antaa tilaa oppijan omille vahvuuksille ja luovuudelle. Olen valmis kouluttamaan tässäkin aiheessa.

Draamalliset työtavat auttavat teosten tulkinnassa ja avaamisessa, kun oppilaat valmistelevat esityksiään. Tässä opettajainkouluttaja Claire Hollandin työpajasta kertovassa blogissa vihjaan, kuinka seuraavaksi aion ottaa Poetry Jam -tyyppisen kuorolausunnan käyttöön oppilaiden omissa draamallisissa esityksissä yhtenä vaihtoehtona heille; ainakin J.L. Runebergin ja Mika Waltarin runoja taidetaan kuulla 9. luokkalaisten esityksissä pienryhmän kuorolausuntoina.

Tässä myös kuvakaappaukset lehden sivuista:

Kuvat: Leena Koskela Kuvassa poikien dramatisoima kohtaus Aleksi Delikouraksen Nörtti-sarjasta: koetilanne

Julkaistu

Vuorovaikutustaidot – Roolikeskustelumenetelmä itse- ja vertaisarvioinnin pohjana

Vuorovaikutustaidot                                                     (tehnyt Nina Maunu)

Lopuksi itsearviointi:

  • Miten onnistuin pysymään roolissani?
  • Missä on kehitettävää?
  • Missä onnistuin?
Kuuntelija keskittyy kuuntelemaanosallistuu keskusteluun, mutta keskittyy vastailemaan toisten puheenvuoroihin ja jatkaa niistä Kannustaja rohkaisee muita puhumaan eli kyselee myös muilta mielipiteitä ja ajatuksia ”joo, ja…” Hyväksyy muiden mielipiteet ja ajatukset ja jatkaa ajatuksia, rohkaisee muitakin perustelemaan ja ilmaisemaan mielipiteitään
Ideoija keksii uusia ehdotuksia ja ratkaisuja, ehkä mahdottomiakin kehittelee aihetta eteenpäin miettien esimerkiksi tulevaisuutta aiheen kannalta Huolehtija huolehtii annetussa aikataulussa ja aiheessa pysymisestäkiteyttää lopuksi, mitä ryhmä puhui (pääasiat)antaa palautetta ryhmäkeskustelusta ja kertoo muille, miten ryhmä pysyi annetussa aiheessa, aikatauluissa ja rooleissa
  1. Keskustellaan, millainen on hyvä keskustelija ja keskustelu sekä millaisista asioista hyvä vuorovaikutus syntyy. Käydään läpi opetussuunnitelman vuorovaikutusosuuden hyvän osaamisen (8) kriteerit tulevaa itsearviointia varten.
  2. Saat jonkun keskustelijarooleista. Kirjoita vihkoon otsikoksi Vuorovaikutustaidot sekä ensimmäinen keskustelu sekä oma roolisi siinä.
  3. Yhdellä tunnilla ehtii kokeilla kahta eri roolia kahdessa eri keskustelussa sekä tehdä itsearvioinnin niistä.

KESKUSTELUN AIHEITA esimerkiksi:

  • oma vaate tai esine, esimerkiksi terotin
  • uutisteksti, kertomus, luettu teos, elokuva, sosiaalisen median käyttö
  • äidinkielen ja kirjallisuuden tuleva aikataulu ja sisältö: Mikä tuntuu mukavalta tai innostavalta? Mitä odotan ja toivon opiskelulta (sisällöt, tavoitteet, menetelmät)?Onko aikataulu ja sisältö hyvä? Perustele, miksi.

IDEOITA ROOLIEN KÄYTTÖÖN

  • Roolit arvotaan lapuilla.
  • Käydään pienryhmissä keskusteluja vaihdellen eri rooleja, yksi rooli per keskustelu.
  • Pelikorttityyppisesti kaikilla keskusteluun osallistujilla on käytössä joko yksi pakasta vedetty roolikortti, jota hän keskustelussa käyttää tai kaikki neljä korttia, joita hän saa käyttää keskustelun aikana yhden kerran. Yhdellä kortilla saa jatkaa vaikka koko keskustelun ajan. Käytetty kortti näytetään ja/tai laitetaan muiden keskusteluun osallistuvien näkyville keskustelun ajaksi.
  • Roolituolit 4 kappaletta ryhmän edessä:

Vaihtoehto 1

Roolituolissa olija pääsee katselemaan toisen ryhmän vuorovaikutusta, esimerkiksi patsasteatteriesityksen suunnittelua ja toteutusta. Patsasteatteriesittäjäryhmälle on arvottu aihe, esimerkiksi Eiffel-torni, terveellinen ruokalautanen tai huippubändi, ja ryhmä suunnittelee ja toteuttaa esityksen tuoliryhmän edessä. Tuoliryhmä tarkkailee esittäjäryhmän vuorovaikutusta alusta loppuun ja antaa palautetta tuolinsa roolin mukaisesti, esimerkiksi Kuuntelija-tuolissa istuva antaa palautetta, miten ryhmän jäsenet kuuntelivat toisiaan. (Idea Taru Ikäheimonen)

Vaihtoehto 2

Kukin roolituolissa olija osallistuu keskusteluun, jonka aihe on arvottu ja/tai etukäteen yhdessä sovittu ja pyrkii muistamaan keskustelun aikana roolinsa.

Yleisö tarkkailee, miten tuolissa olijat pysyvät rooleissaan ja valmistautuu antamaan palautetta siitä.

Vaihtoehto 3

Jos roolissa olija toistaa puheessaan saman aiheeseen liittyvän sanan (substantiivin) tai jää junnaamaan johonkin asiaan sitä toistellen, vuoro vaihtuu sille roolille, joka ensimmäisenä ”tööttäsi” eli huomasi toiston.

”Tööttäys” on yhdessä sovittu äänimerkki.

(Idea Erasmus+ Playing beyond CLIL, Ed Cousins/ Interacting, Belfast, syksy 2019)

Vaihtoehto 4

Roolit ovat statusrooleja. Keskustelijaryhmälle arvotaan ylin, toiseksi ylin, toiseksi alin ja alin statusrooli.

Esimerkiksi ylimmässä statuksessa keskustelija puhuu vain asiaa selkeästi,  hitaasti ja toisia silmiin katsoen. Hänen elekielessään ei ole mitään epävarmuutta, esimerkiksi ryhti on hyvä, kädet ovat rauhalliset, esillä ja tukevat ilmaisussaan puhetta, mutteivat heilu häiritsevästi.

Alimman statuksen saanut ei paljon katso toisia puhuessaan, puhe on epävarmaa eikä kovin selkeää, mutta kuitenkin niin selkeää, että muut saavat siitä jotain selvää. Ryhti on huono ja elekielessä on häiritseviä elementtejä, kuten ylimääräistä heilumista.

Vaihtoehto 5

Ns. Lausekahvila: Ryhmä kirjoittaa selkeällä käsialalla lapuille tänään kuultuja lauseita, yksi lause tai ajatus per lappu. Tuoliryhmä saa yleisöltä ajan, paikan sekä roolit tai ohjaaja on valinnut ne etukäteen. Klassikko on perhe ruokapöydässä tai kahvilassa: isoäiti/isoisä, teini, äiti/isä, teinin iso- tai pikkuveli/-sisko tai bändin harjoitukset.

Neljässä tuolissa istuvat tai ryhmän edessä seisovat neljä keskustelijaa aloittavat keskustelun. Keskustelun aikana yksi keskustelijoista kerrallaan ujuttaa keskusteluun ns. hatusta nostamansa lauselapun, jonka on yleisöstä joku kirjoittanut. Toiset keskustelijat pyrkivät reagoimaan lauselapun ajatukseen roolinsa mukaisesti.  Keskustelija vaihtuu heti, jos hän putoaa roolistaan eli esimerkiksi alkaa nauraa tai vaikka hymyilee silmillään rooliinsa ja puheeseensa sopimattomasti. Roolista putoajan tilalle tulee yleisöstä seuraava rivissä täyttäen saman roolipaikan, mikä putoajalla oli.

MENETELMÄVAIHTOEHDOT PALAUTTEEN ANTAMISELLE ROOLIKESKUSTELUISTA

1. Yleisö on jaettu myös samoihin rooleihin, mitä neljä tuoliroolia ovat. Keskustelun jälkeen eri roolit kokoontuvat yhteen antamaan palautetta. Esimerkiksi Kuuntelija-ryhmä keskustelee, mikä meni kuuntelemisessa hyvin ja mitä siinä olisi voinut kehittää.

Eri ryhmien palautekeskustelujen jälkeen voidaan vielä koota eri rooliryhmien oivallukset siitä, missä onnistuttiin ja mitä voisi kehittää.

2. Yleisö kuuntelee roolituolikeskustelun ja antaa suoraan palautetta ilman palauteryhmiin menemistä.

3. Kalamalja: yleisö on jaettu etukäteen ryhmiin. Ryhmä 1 antaa palautetta ensimmäisestä keskustelusta ja ryhmä 2 tiivistää palauteryhmä ykkösen sanoman ja jatkaa, jos jotain jäi vielä sanomatta jne. Seuraavalla kierroksella keskustelupalautteen antaa ryhmä 2, ryhmä 3 tiivistää ryhmä 2:n sanoman ja jatkaa jne.

ERI ROOLIVAIHTOEHTOJA

  • Kuuntelija, kannustaja, ideoija, huolehtija
  • Puheenjohtaja, kirjuri, tiivistäjä, väittelijä (eri näkökulmien suoltaja)
  • Hyvis eli hän, joka huomaa asioiden hyvät puolet ja nostaa ne esille, pahis eli kriitikko/vastustaja, kyselijä/ ihmettelijä/ kyseenalaistaja, taikuri, jolla on vastaus tai ratkaisu kaikkeen

Vinkki:

Nämä roolit sopivat hyvin myös paitsi kaunokirjallisuuden niin mediatekstien tarinallisuuden paljastamiseen.

Tällöin keskustelijaryhmä pohtii teksteistä löytyviä tarinallisia elementtejä, kuka, mikä ja/tai millainen on tekstin esimerkiksi hyvis, pahis, kyseenalaistaja tai taikuri. Mitä teksti kyseenalaistaa, mitä kysymyksiä se esittää? Minkä puolella teksti on, mitä se vastustaa? Mitä ihmeitä eli ratkaisuja teksti tarjoaa?

Ryhmä voi myös kehittää oman keskustelunsa tekstin aiheesta pysyen keskustelijaroolissa.

Ryhmä voi myös jatkaa tekstin tarinaa heille arvotuissa keskustelijarooleissa eli joku on hyvis, pahis jne. keskustellessaan esimerkiksi ilmastonmuutoksesta.

Ryhmä voi kokea tarinarooleja heille arvotussa keskusteluaiheessa. Tällöin taustalla ei välttämättä ole yhteisesti koettua tekstiä, vaan he keskustelullaan luovat itse tarinaa valitun aiheen ympärille.