Tässäpä ensin Liikkuvan koulun somekuvakiteytykset minun Tarinoistani matkan varrelta, kun Liikkuva koulu täyttää tänä vuonna 15 vuotta. Oma tarinani Liikkuvan koulun matkassa alkoi virallisesti vuonna 2014, vaikka sitä ennen olin jopa tanssittanut oppilaillani kielioppia jne. Eli oppilaiden liikuttaminen tunnin aikana edes vähän on ollut aina ”takaraivotavoitteitani”.

Kirjoitin pitkän jutun, joka ei tietystikään mahtunut kiteytettyyn somekuvasarjaan. Voit lukea ajatuksistani Liikkuvan koulun kuvasarjan jälkeen.

Liikkuva koulu julkaisee liikuttajien tarinoita Facebookissa sekä Instagram-sivuillaan. Seuraapa niitä!

Alla olevan kuvasarjan lähde:

Liikkuva koulu. 2025. Facebook: Tarinoita matkan varrelta. Liikkuva koulu 15 vuotta. 2.5.2025. https://www.facebook.com/liikkuvakoulu

Liikkuvan koulun kysymykset Liikkuva koulu 15 vuotta -sarjassa:

Paras muistosi Liikkuva koulu -toiminnasta? 

Mikä Liikkuva koulu -toiminnassa on mielestäsi tärkeintä? Millainen merkitys LK-toiminnalla on ollut oppilaiden tai kouluyhteisön arkeen? 

Mikä Liikkuva koulu -toiminnassa on muuttunut 15 vuoden aikana? 

Mikä Liikkuvan koulun toiminnassa on yllättänyt? 

Millainen olisi unelmiesi Liikkuva koulu vuonna 2040? 

Jos voisit kuvata Liikkuvaa koulua yhdellä sanalla, mikä se olisi ja miksi? 

Kenen tarinoita Liikkuvasta koulusta haluaisit lukea seuraavaksi? Vinkkaa meille kiinnostava henkilö, eli ”heitä pallo” seuraavalle! 😊 

KIELIOPPIA LIIKKUEN, JIPPI Ai Jee!

Paras muistoni Liikkuvan koulun toiminnasta on varmaankin Seinäjoen seminaarista 8.-9.4. 2014, jolloin sain vetää ensimmäistä kertaa Liikkuvan koulun historiassani kolme tunnin mittaista toiminnallisen kielenoppimisen pajaa noin 30 ihmiselle per paja. Tuntui valtavan hienolta esitellä ympäri Suomea paikalle saapuneille ajatuksiani liikkeen lisäämisestä kieliopin opiskeluun yläkoulun äidinkielen opettajan näkökulmasta. Pajan osallistujat kokeilivat erityyppisiä oppilailla vuosien varrella testaamiani harjoituksia, muun muassa sanaluokkatervapataa, lauseenrakentamispantomiimiryhmätyötä ja pilkkukaratea. Sain innostuneen vastaanoton.

Eräs viestinnän alan asiantuntijaksi esittäytynyt tuli pajan jälkeen kehumaan viestintääni selkeäksi ja innostavaksi ja antoi arvosanan 10+. Moni muukin tuli juttelemaan, ja siitä urani lähti liikkeelle Liikkuvan koulun kouluttajana.

Seinäjoella jännitin myös videon tekemistä YouTubeen ammattilaiskuvaajan ja toimittajan kanssa. Ihme kyllä, haastatteluni onnistui kertaotolla, ja me riemuitsimme siitä!

Seinäjoen seminaarista lähtien käsitin, että Liikkuva koulu on laaja-alainen, kaikille asteille sekä kaikkiin oppiaineisiin koulutuksia ja materiaalia tuottava ja toisiaan tukeva iloisten liikunnan alan ammattilaisten, hallintoväen, järjestöjen, liikkuvasta opetuksesta kiinnostuneiden opettajien ja kouluttajien ryhmittymä, johon haluan kuulua.

MIKÄ ON TÄRKEINTÄ LIIKKUVAN KOULUN TOIMINNASSA?

Kuten muutkin Liikkuvan koulun ideat ja arvot tunnustavat ihmiset, myös minä arvostan pedagogiikassa ajatusta ihmisestä kehollisena oppijana; keho ja mieli tekevät aina yhteistyötä. Liikunnan luontainen tarve ei katso ikää, ja kaikki tarvitsevat liikettä ikään katsomatta. Liikunnan avulla oppilaista tulee keskittyneempiä, iloisempia, yhteistyökykyisempiä sekä motivoituneempia oppimaan. Ennen kaikkea, liikunta lisää mielestäni oppilaiden luovuutta ja sitkeyttä, mitkä ovat tärkeitä ominaisuuksia onnistuneissa oppimiskokemuksissa! Koska liikunta myös lisää mielihyvää sekä ylläpitää ja parantaa ryhmähenkeä, uskon, että liikettä sisältänyt oppitunti vaikuttaa positiivisesti myös päivän muihin tunteihin. Ja toki tämä kaikki on kuultu itse oppijoilta.

Liikkuva koulu on monipuolisella toiminnallaan ja tutkimuksillaan liikunnan hyödyllisyydestä oppimisessa saanut yhteiskuntamme ja koulutusjärjestelmämme nostamaan liikunnan tuomat tärkeät edut esille, puheenaiheeksi ja käytäntöön.

KOHTI UNELMIEN LIIKKUVAA KOULUA

Liikkuvan koulun olemassaolon aikana olen törmännyt opettajien keskuudessa mielestäni muutamaan ajatusvirheeseen. Nämä ovat myös Liikkuvan koulun haasteita edelleen! Kun nämä mielestäni ajatusvirheet häipyisivät ja liikuntaa sisältävä elämäntapa näkyisi koulun kaikkien oppiaineiden pedagogiikassa vieläkin enemmän, eläisin Unelmien liikkuvassa koulussa.

Tässä ensin kuulemani väärinkäsitys ja heti perään korjaus:

1.”Mitä ihme jumppaa?” – Ei vain jumppaa!

En oikeastaan niin sanotusti jumppauta oppilaitani jumpan vuoksi tyyliin ”tehdäänpäs nyt kyykkyhyppelyä”, vaan pyrin yhdistämään eri tavoin liikkumiset opittavaan asiasisältöön eri tavoilla. Teemme esimerkiksi merkityksellisiä liikkeitä, jotka kuvaavat opittavaa asiaa. Esimerkiksi aikamuotokättelyssä liikutaan parin kanssa nykyisyydestä menneeseen aikaan ja käydään läpi kaikki aikamuodot. Liikkuminen saatetaan yhdistää paikkaan siirtymiseen, esimerkiksi siirrytään lattialappuun tai ruutuun, jossa eläydytään kielioppirooliin (esimerkiksi sijamuotohyppyruudukko opettaa sijamuodot, aikamuoto- ja modusneliapilassa liikkuminen ja ääneen puhuminen opettaa aikamuodot ja tapaluokat) tai lappuja järjestellään pienryhmän seisomapalavereissa ongelmanratkaisutyyliin.

Käytän silloin tällöin aivojumppaliikkeitä alkuverryttelynä, ja vaikkapa hartioiden muutama pyöräytys, kun seisotaan ja tervehditään tunnin alussa, lisää keskittymistä ja hyvää oloa, jopa turvallisuuden tunnetta. Pyrin myös rohkaisemaan oppilaita keksimään itse kielen rakenteisiin liikesarjoja sekä eri tapoja yhdistää kielioppia peleihin, leikkeihin ja liikkumisen yhteyteen. Opiskelijat yleensä nauttivat siitä, kun pääsevät itse tekemään, keksimään ja soveltamaan.  

Olen oikeastaan yllättynyt siitä, kuinka yläkoulunkin oppilaat nauttivat liikkeestä oppitunneilla ja usein vaativat sitä lisää, myös ulko-opetusta.

2. ”Mä en opettajana ole liikunnallinen enkä heittäytyvä roolimalli.” – Opettaja tarjoaa mahdollisuuden!

Liikettä voidaan tehdä ja teettää vähän, pienesti ja matalalla kynnyksellä. Parin voi etsiä luokan toiselta puolen ja käydä tiivistämässä opittu asia hänen kanssaan seisomapalaverissa. Vierekkäiset parit voivat nousta paikaltaan seisomaan ja kertoa oppimansa asiat toisilleen. Hernepussia voi heittää ja tehdä erilaisia oppimisaiheeseen liittyviä heittokierroksia. Näitä matalan kynnyksen vinkkejä löytyy Liikkuvan koulun materiaaleista, mm. Aivot liikkeelle! – Tehosta oppimista yläkoulussa ja toisella asteella -teoksesta (Santalahti, 2019) sekä Toiminnallisen kielenoppimisen teoksesta (Otava 2020). Itse suosittelen myös M. Huotilaisen, A. Hansenin sekä Lengel ja Kuczalan teoksia – sekä Liikkuvan koulun koulutuksia, joissa opettaja itse voi kokea ja todeta liikkeen tehon oppimisessa!

3. ”Miksi pitäisi tuhlata aikaa jumppaamiseen?”

”Liikkuminen lisää yleistä levottomuutta ryhmässä, ja oppilaat on vaikea saada toiminnallisuuden jälkeen rauhoittumaan.”

”Keskitytään tunneilla itse asiasisältöihin, ei liikuntaan! Opetussuunnitelma vaatii etenemistä!” – Liikunta parantaa oppimista!

Oman kokemukseni mukaan kun antaa oppilaille mahdollisuuden liikkua edes pienen osan tunnista, se virkistää heitä sekä henkisesti että fyysisesti. Kokemuksen kautta oppiminen, opitun tekeminen näkyväksi kehollisesti ja syväoppiminen mahdollistuvat. Tunnin liikkumisosio ei ole pois opetussuunnitelmasta, vaan yleensä parantaa ryhmähenkeä ja oppimistuloksia.

Kun oppilaat totuttaa esimerkiksi yläkoulussa 7. luokasta lähtien erilaisiin liikettä sisältäviin oppimistapoihin ja selittää heille miksi, he kyllä ymmärtävät, eivätkä tuhlaa aikaa sijaistoimintoihin, kun kokevat saaneensa mahdollisuuden opiskella välillä eri tavoin. Keskittyminen paranee versus, että koko tunti olisi sählätty ajatukset muualla kuin oppiaiheessa.

Kunpa muistettaisiin, että 45 minuutin oppitunnit ovat pitkiä aikoja istua paikoillaan kenelle tahansa. Periaatteenahan on – ja aivotutkimukset puoltavat tätä – että jokaisen 15 minuutin jälkeen kannattaisi nousta seisomaan – ei tietenkään silloin, jos keskittymisflow on päällä.

Itse haaveilen tekeväni sellaista oppimateriaalia, jossa käydään systemaattisesti koko Suomen peruskoulun kielioppi läpi erilaisin kinesteettisin harjoituksin. Harjoitukset olisivat monimuotoisia, monelle asteelle ja oppiaineeseen sovellettavia ja monen tasoisia. Oppimateriaalista suomen kielen opettaja voisi tarkistaa, esimerkiksi millaisia harjoituksia sanaluokkiin voisi käyttää yläkoulussa jne. Omana suurena unelmanani olisi päästä vertaisopettajana kiertämään kouluja ja luokkia sekä havainnoimaan ja kehittämään yhdessä opettajien kanssa toiminnallisen kielenopetuksen paikkoja oppitunneilla. Sellainen yhteistyökeidas olisi mielestäni Unelmien liikkuva koulu – iloinen koulu.

PALJON ONNEA LIIKKUVA KOULU 15 VUOTTA – VIERIVÄ PALLO EI SAMMALOIDU!

Mielestäni Liikkuva koulu on 15 vuoden aikana saanut aikaan Suomen kouluissa asennemuutoksen niin, että toiminnallisesta oppimisesta on tullut tunnustettu osa arjen pedagogiikkaa. Kiitos näkyvyydestä, seminaareista, kouluista, jotka ovat lähteneet mukaan! Käytännön toteutuksien suhteen nähdäkseni Liikkuvalla koululla on kuitenkin vielä, varsinkin yläkoulussa ja toisella asteella, tehtävää! Käsittääkseni esimerkiksi yläkoulun oppilaalla voi olla päiviä, jolloin vielä suurimmaksi osaksi istutaan kahdeksasta neljään. Paitsi onneksi välituntisin, vai mitä? 😊

Pallo on lähetetty eteenpäin! <3