Ohjaaja luettelee yksittäisiä eri moduksia tai sanoo lauseita, joissa on käytetty eri moduksia. Se parista, jonka kärpäslätkä osuu ensimmäisenä oikeaan modusruutuun, saa pisteen. Pelataan esimerkiksi neljän hengen ryhmissä yhden parin läiskiessä ja toisen parin laskiessa pisteitä.
Kahdeksasluokkalaisten kanssa kokeilin ryhmäroolikeskustelua (ks. edellinen blogikirjoitus). Ensin verryttelimme omista esineistä kertomisilla, mutta melko hiljaista ryhmissä oli, vaikka yritin innostaa oppilaita, että kerrankin saatte keskustella keskenänne!
Vilkkaampaa keskustelua syntyi oppiaineesta. Koska meillä olivat aiheena olleet modukset, pääsivät oppilaat kertomaan mielipiteitä ja havaintoja niistä. He myös keksivät itse kysymyksiä, esimerkiksi mikä on mielestäsi helpoin ja mikä vaikein modus.
Hyödyllistä keskustelua syntyikin. Useassa ryhmässä päädyttiin lopputulokseen, että ”potentiaali oli ihan turha, mutta muita moduksia kyllä tarvittiin. ”
Opettajana iloitsin, että kuulin oppilaiden ääntä ja oppimiseen liittyvä dialogi oli avointa.
Kahden roolikeskustelukierroksen jälkeen teimme alla olevan itsearvioinnin.
VUOROVAIKUTUSTAIDOT:
KESKUSTELUN ITSEARVIOINTI
(Alla olevat ovat edellisellä tunnilla kerättyjä vastauksia oppilailta.)
Hyvä
keskustelija Hyvä
keskustelu
Ei keskeytä turhaan. – Kaikki osallistuvat.
Ei tee muuta samaan aikaan. – Kaikilla on sanottavaa.
Ei vaihda aihetta. – Yritetään päästä yhteisymmärrykseen
Ottaa huomioon toiset.(empatia) – Asiat, aiheet kiistelevät,
Kuuntelee. eivät persoonat!
Ei puhu päälle.
Puhuu selvästi ja kuuluvalla äänellä.
Miten onnistuin keskustelijana? (ks. kohdat yllä)
Missä minulla on kehitettävää?
Miten onnistuin pysymään roolissani? (Merkitse janalle pystyviivalla.)
(Huolehdin asiassa pysymisestä ja aikatauluista, annoin palautetta.)
Lopputunti huipentui modusten tunnistamiskilpailuun pareittain eli kärpäslätkäkilpailuun. (ks. kuva ja kuvateksti) Leikkimielistä kilpailua ei kannata väheksyä, että siinä vain tunnistettaisiin moduksia, eikä tunnistaminen ole kovin vaativaa. Leikkimielinen pienryhmäkisa on hauskaa aktiivista yhdessä tekemistä. Kisaileminen vaatii keskittymistä itse asiaan, se tukee modusten muistamista, tunnistamista ja lopulta oppimista!
Kuuntelija
keskittyy kuuntelemaanosallistuu keskusteluun, mutta keskittyy
vastailemaan toisten puheenvuoroihin ja jatkaa niistä
Kannustaja
rohkaisee muita puhumaan eli kyselee myös
muilta mielipiteitä ja ajatuksia ”joo, ja…” Hyväksyy muiden mielipiteet ja
ajatukset ja jatkaa ajatuksia, rohkaisee muitakin perustelemaan ja
ilmaisemaan mielipiteitään
Ideoija
keksii uusia ehdotuksia ja ratkaisuja, ehkä
mahdottomiakin kehittelee aihetta eteenpäin miettien
esimerkiksi tulevaisuutta aiheen kannalta
Huolehtija
huolehtii annetussa aikataulussa ja aiheessa
pysymisestäkiteyttää lopuksi, mitä ryhmä puhui (pääasiat)antaa palautetta ryhmäkeskustelusta ja kertoo
muille, miten ryhmä pysyi annetussa aiheessa, aikatauluissa ja rooleissa
Keskustellaan,
millainen on hyvä keskustelija ja keskustelu sekä millaisista asioista hyvä
vuorovaikutus syntyy. Käydään läpi opetussuunnitelman vuorovaikutusosuuden
hyvän osaamisen (8) kriteerit tulevaa itsearviointia varten.
Saat
jonkun keskustelijarooleista. Kirjoita vihkoon otsikoksi Vuorovaikutustaidot
sekä ensimmäinen keskustelu sekä oma roolisi siinä.
Yhdellä
tunnilla ehtii kokeilla kahta eri roolia kahdessa eri keskustelussa sekä tehdä
itsearvioinnin niistä.
KESKUSTELUN AIHEITA esimerkiksi:
oma vaate tai esine, esimerkiksi terotin
uutisteksti, kertomus, luettu teos, elokuva, sosiaalisen median käyttö
äidinkielen ja kirjallisuuden tuleva aikataulu ja sisältö: Mikä tuntuu mukavalta tai innostavalta? Mitä odotan ja toivon opiskelulta (sisällöt, tavoitteet, menetelmät)?Onko aikataulu ja sisältö hyvä? Perustele, miksi.
IDEOITA ROOLIEN KÄYTTÖÖN
Roolit arvotaan lapuilla.
Käydään pienryhmissä keskusteluja vaihdellen eri rooleja, yksi rooli per keskustelu.
Pelikorttityyppisesti kaikilla keskusteluun osallistujilla on käytössä joko yksi pakasta vedetty roolikortti, jota hän keskustelussa käyttää tai kaikki neljä korttia, joita hän saa käyttää keskustelun aikana yhden kerran. Yhdellä kortilla saa jatkaa vaikka koko keskustelun ajan. Käytetty kortti näytetään ja/tai laitetaan muiden keskusteluun osallistuvien näkyville keskustelun ajaksi.
Roolituolit 4 kappaletta ryhmän edessä:
Vaihtoehto
1
Roolituolissa
olija pääsee katselemaan toisen ryhmän vuorovaikutusta, esimerkiksi
patsasteatteriesityksen suunnittelua ja toteutusta.
Patsasteatteriesittäjäryhmälle on arvottu aihe, esimerkiksi Eiffel-torni,
terveellinen ruokalautanen tai huippubändi, ja ryhmä suunnittelee ja toteuttaa
esityksen tuoliryhmän edessä. Tuoliryhmä tarkkailee esittäjäryhmän
vuorovaikutusta alusta loppuun ja antaa palautetta tuolinsa roolin mukaisesti,
esimerkiksi Kuuntelija-tuolissa istuva antaa palautetta, miten ryhmän jäsenet
kuuntelivat toisiaan. (Idea Taru Ikäheimonen)
Vaihtoehto
2
Kukin roolituolissa
olija osallistuu keskusteluun, jonka aihe on arvottu ja/tai etukäteen yhdessä
sovittu ja pyrkii muistamaan keskustelun aikana roolinsa.
Yleisö
tarkkailee, miten tuolissa olijat pysyvät rooleissaan ja valmistautuu antamaan
palautetta siitä.
Vaihtoehto
3
Jos roolissa
olija toistaa puheessaan saman aiheeseen liittyvän sanan (substantiivin) tai
jää junnaamaan johonkin asiaan sitä toistellen, vuoro vaihtuu sille roolille,
joka ensimmäisenä ”tööttäsi” eli huomasi toiston.
”Tööttäys” on yhdessä sovittu äänimerkki.
(Idea Erasmus+ Playing beyond CLIL, Ed Cousins/ Interacting, Belfast, syksy 2019)
Vaihtoehto
4
Roolit ovat
statusrooleja. Keskustelijaryhmälle arvotaan ylin, toiseksi ylin, toiseksi alin
ja alin statusrooli.
Esimerkiksi
ylimmässä statuksessa keskustelija puhuu vain asiaa selkeästi, hitaasti ja toisia silmiin katsoen. Hänen elekielessään
ei ole mitään epävarmuutta, esimerkiksi ryhti on hyvä, kädet ovat rauhalliset,
esillä ja tukevat ilmaisussaan puhetta, mutteivat heilu häiritsevästi.
Alimman
statuksen saanut ei paljon katso toisia puhuessaan, puhe on epävarmaa eikä
kovin selkeää, mutta kuitenkin niin selkeää, että muut saavat siitä jotain
selvää. Ryhti on huono ja elekielessä on häiritseviä elementtejä, kuten
ylimääräistä heilumista.
Vaihtoehto
5
Ns.
Lausekahvila: Ryhmä kirjoittaa selkeällä käsialalla lapuille tänään kuultuja lauseita,
yksi lause tai ajatus per lappu. Tuoliryhmä saa yleisöltä ajan, paikan sekä
roolit tai ohjaaja on valinnut ne etukäteen. Klassikko on perhe ruokapöydässä
tai kahvilassa: isoäiti/isoisä, teini, äiti/isä, teinin iso- tai
pikkuveli/-sisko tai bändin harjoitukset.
Neljässä
tuolissa istuvat tai ryhmän edessä seisovat neljä keskustelijaa aloittavat
keskustelun. Keskustelun aikana yksi keskustelijoista kerrallaan ujuttaa
keskusteluun ns. hatusta nostamansa lauselapun, jonka on yleisöstä joku
kirjoittanut. Toiset keskustelijat pyrkivät reagoimaan lauselapun ajatukseen
roolinsa mukaisesti. Keskustelija
vaihtuu heti, jos hän putoaa roolistaan eli esimerkiksi alkaa nauraa tai vaikka
hymyilee silmillään rooliinsa ja puheeseensa sopimattomasti. Roolista putoajan
tilalle tulee yleisöstä seuraava rivissä täyttäen saman roolipaikan, mikä
putoajalla oli.
1. Yleisö on jaettu myös samoihin rooleihin, mitä neljä tuoliroolia ovat. Keskustelun jälkeen eri roolit kokoontuvat yhteen antamaan palautetta. Esimerkiksi Kuuntelija-ryhmä keskustelee, mikä meni kuuntelemisessa hyvin ja mitä siinä olisi voinut kehittää.
Eri ryhmien palautekeskustelujen jälkeen voidaan vielä koota eri rooliryhmien oivallukset siitä, missä onnistuttiin ja mitä voisi kehittää.
2. Yleisö kuuntelee roolituolikeskustelun ja antaa suoraan palautetta ilman palauteryhmiin menemistä.
3. Kalamalja: yleisö on jaettu etukäteen ryhmiin. Ryhmä 1 antaa palautetta ensimmäisestä keskustelusta ja ryhmä 2 tiivistää palauteryhmä ykkösen sanoman ja jatkaa, jos jotain jäi vielä sanomatta jne. Seuraavalla kierroksella keskustelupalautteen antaa ryhmä 2, ryhmä 3 tiivistää ryhmä 2:n sanoman ja jatkaa jne.
Hyvis eli hän, joka huomaa asioiden hyvät
puolet ja nostaa ne esille, pahis eli kriitikko/vastustaja, kyselijä/
ihmettelijä/ kyseenalaistaja, taikuri, jolla on vastaus tai ratkaisu
kaikkeen
Vinkki:
Nämä
roolit sopivat hyvin myös paitsi kaunokirjallisuuden niin mediatekstien
tarinallisuuden paljastamiseen.
Tällöin keskustelijaryhmä
pohtii teksteistä löytyviä tarinallisia elementtejä, kuka, mikä ja/tai
millainen on tekstin esimerkiksi hyvis, pahis, kyseenalaistaja tai taikuri. Mitä
teksti kyseenalaistaa, mitä kysymyksiä se esittää? Minkä puolella teksti on,
mitä se vastustaa? Mitä ihmeitä eli ratkaisuja teksti tarjoaa?
Ryhmä voi myös
kehittää oman keskustelunsa tekstin aiheesta pysyen keskustelijaroolissa.
Ryhmä voi myös
jatkaa tekstin tarinaa heille arvotuissa keskustelijarooleissa eli joku on hyvis,
pahis jne. keskustellessaan esimerkiksi ilmastonmuutoksesta.
Ryhmä voi kokea tarinarooleja heille arvotussa keskusteluaiheessa. Tällöin taustalla ei välttämättä ole yhteisesti koettua tekstiä, vaan he keskustelullaan luovat itse tarinaa valitun aiheen ympärille.
Tämä kirjoitus on osittain vastaus tämän päivän somessa törmäämääni kirjoitukseen leikin merkityksestä: Aikuiset leikkimään tai työpaikat katoavat! http://yle.fi/uutiset/3-8791782
Ihmettelen siis myös, mihin jää leikki aikuisilta – ja nuorilta (oppitunneilla!), kun se lisää, lisäisi, luovuutta ja keksintöjen mahdollisuuksia? Me leikimme tänään yläkoulussa kokonaisen tunnin, tavallaan, tavallamme. Vaihtoehtoja oli monia. Annoin nimittäin oppilaille mahdollisuuden näyttää osaamistaan suunnittelemalla vaikka koko tunnin ajan sanaluokkakertausta yksin, parin tai korkeintaan neljän hengen ryhmässä. Ryhmän ja toiminnan muodon sai ja saa valita.
Tarkoituksenani on tällaisella toiminnalla juurruttaa vähitellen (äidinkielen ja kirjallisuuden) oppimiseen 1) ilmiöpohjaista ajattelua, 2) opettaa luovuutta, leikkiä, valinnanmahdollisuuksia, vastuunkantoa sekä 3) saada oppilas aktivoitumaan, löytämään omia kiinnostuksen kohteitaan ja innostumaan aiheesta, jonka liittää sanaluokkiin. Eivätkö tällöin ajatteluntaidot sekä mielikuvitus saadakin käyttöön? Ryhmässä syntyy oppimislaboratorioita sekä autonomisuutta, itseohjautuvuutta?
Kyllä. Aivan heti yhdeltä tai kahdelta pienryhmältä käytävätyöskentely ei sujunut tarpeeksi hillitysti eli rauhallisesti ja päämäärätietoisesti, mutta he tulevat saamaan ensi viikolla toisenkin mahdollisuuden. Alla oleva ohjeistus ja lista oli oppilaille esitelty etukäteen ja omia ideoitakin sallitaan noiden lisäksi. Eräs keksikin: hän tekee nettiin sanaluokkiin liittyviä uutisia!
Melko moni pienryhmä turvautui kenties helpoimpaan ja turvallisimpaan vaihtoehtoon, mikä ei ole paha asia ollenkaan tietystikään: he tekevät kysymyksien avulla opettamista eli sanaristikoita tai Kahoot-visoja. Erilaisia lautapelejä on tulossa – kaikissa on todellakin jokin juju. Ainakin yksi sanaluokkaloru ja siihen tehty liikunnallinen esitys on tulossa.
Visualisointeja tulee, kuten Sanaluokkasaari (näytti todella hyvältä ja tekijällä oli heti selkeät visiot!). Videoita on tulossa. Ensi viikolla on yksi tunti aikaa näyttää ja esitellä toiminnan tulokset. Kokeen jälkeen. Tarkoituksenani on siis tällaisella toiminnalla 4) juurruttaa oppimiseen uskaliaisuutta ilmaista ja toteuttaa itseään eri tavoin. Ehkä vähitellen oppilaat uskaltavat valita myös sellaisia toimintatapoja, joihin he eivät ole tottuneet – nähdessään, että jotkut kuitenkin uskaltavat.
Tässä siis 7.luokan oppilaille jaettu ohjeistus: LUOVA TYÖ = KOEKERTAUS = OSAAMISEN NÄYTTÖ = OPETTAKAA ASIA MUILLE = VAIKUTTAA POSITIIVISESTI ARVOSANAAN (korvaa osaamisen näyttöä, jos et kokeessa onnistu)
Tee yksin tai 2-4 hengen ryhmässä luova koekertaus eli ”TUOTE” sanaluokista ja niiden opetuksista/ yhdestä sanaluokasta ja sen tärkeimmistä asioista. Esityksen suunnitteluun annetaan tunnilla aikaa 1h-30 min ja esitys saa kestää esim. 5 min ja saa sisältää musiikkia. (Sovitaan ajat yhdessä.) Saat valita muodon, mitä ja miten teet.
Tässä esimerkkejä:
1. Liikunnallinen esitys: pantomiimi tai äänet ja sanat mukana. Esitys sisältää ilmaisua, liikettä. Esimerkiksi liikkumalla voi tehdä kuvion/ kuvioita/ käsitekarttoja, jotka opettavat ja kertovat valitusta aíheesta, esimerkiksi millaisia sanaluokat ovat.
Voitte tehdä myös yksinkertaisen tanssikoreografian, joka opetetaan muille; tanssiin on yhdistetty aiheen opetus eli sanat.
2. Voitte tehdä pienen esityksen tai näytelmän, jossa on jaettu roolit ja käsitellään aihetta, esimerkiksi ”Sanaluokkakauppa”, johon tulee erilaisia asiakkaita, esimerkiksi Aimo Adjektiivi, Siipi Substantiivi, Niilo Numeraali, Vinni Vikkelä Verbi, Paavo Partikkeli-Taipumaton.
3. Piirustelkaa Sanaluokkamaa tai –kaupunki, jossa on omat alueensa nomineille, verbeille ja taipumattomille. Tai keksikää piirustellen hahmot ja niiden nimitykset eri sanaluokille. Tai piirustelkaa sarjakuvastrippi, vähintään kolme kuvaa, liittyen sanaluokkiin esimerkiksi siten, että kaikkia sanaluokkia tulee käytettyä ja mahdollisimman monipuolisesti. Piirustelkaa lautapelipohja, jonka kysymykset ja/tai tehtävät liittyvät sanaluokkiin. Esitelkää piirustelunne muille esimerkiksi smart boardin avulla.
4. Keksikää sanaristikko tai tietokilpailu, vähintään 10 kysymystä, ja pitäkää kilpailu.
5. Kuvatkaa kännykällä video, joka esittelee sanaluokat. Video saattaa olla opetusvideo tai animaatio, se saattaa sisältää arvoituksia ja/tai se on kuvattu esimerkiksi niin, että se esittelee sanaluokat esineiden avulla. Yleisö ymmärtää vihjeistä, mitä sanaluokkaa kulloinkin tarkoitetaan.
6. Keksikää laulu ja sävel sanaluokista ja laulakaa ja/tai soittakaa se. Soittimina voi käyttää esimerkiksi kyniä. Laulun sanat kertovat siis sanaluokista ja yleensä laulun sanat sisältävät riimejä.
7. Kehittäkää sanaluokkiin leikki tai peli vaikka johonkin vanhaan leikkiin ja testatkaa sitä ryhmällä. Esimerkkejä peleistä ja leikeistä: vettä kengässä, tervapata, hedelmäsalaatti, peili, muistipeli…
8. Oma juttu (esittele ideasi opettajalle).
Työtä saa tehdä myös kotona. Ja niin jotkut halusivatkin!
