Hyvää Minna Canthin ja tasa-arvon päivää 19.3.2023

9.luokkalaisten kirjeitä Minna Canthille ja realismin tyylisuunnalle; kirjallisuuskokeen luova bonustehtävä

Arvoisa Minna Canth, lehtinainen, kirjailija, liikenainen, yhteiskunnallinen vaikuttaja,

Nämä tittelisi eivät tietenkään riitä määrittelemään Sinua, niin kuin eivät tittelit riitä määrittelemään ketään tässä maailmassa. Haluan nyt kuitenkin jakaa kanssasi titteleitäkin tärkeämmän asian ja kertoa, kuinka oppilaani ovat vaikuttuneet töistäsi.

Oma lehmä minulla toki oli ojassa, kun halusin ilahduttaa itseäni ja edes joitakin oppilaita laatimalla Suomen kirjallisuuden historian kokeen viimeiseksi tehtäväksi luovan bonustehtävän, josta minulla opettajana on ollut etuoikeus iloita. Siksi kirjoitan Sinulle, jotta tietäisit, ettet ole unohtunut Suomen kouluissa vielä vuonna 2023. Onhan tämä nyt merkittävää, sillä elit tässä meidän tuntemassamme maailmassa vuosina 1844-1897. Luvat olen toki pyytänyt oppilaiden kirjeiden julkaisemiseen näin julkisesti nimettöminä.

Moni kirjettä kirjoittanut oppilas harmittelee, että kokeen tehtävissä oli jo tarpeeksi – koealue oli nimittäin laaja aina kansanperinteestä modernismiin – eivätkä he ehtineet kuin aloittaa kirjeen. Ikävä kyllä, samasta syystä monella jäi siksi kirje myös kesken. Ehkä tämä onkin kirjeenvaihtomme alku?

Sanottakoon vielä, että useat opiskelijani olivat tehtävästä kuitenkin innoissaan. Sehän mittaa heidän sovelluskykyään. Lisäksi he saavat näyttää tehtävässä luovuuttaan sekä käyttää mielikuvituksen voimaa, omaa eläytymiskykyään. Useinhan tunteet ja oppiminen käyvät käsikädessä, kuten tiedämme.

Pisteytyksen suhteen minä opettajana sanoin ottavani diktaattorin roolin. Saan aina päättää lisäpistemäärästä.

Perustelen tehtävän mielekkyyttä nykyisellä opetussuunnitelmalla, joka korostaa oppilaan monipuolisten näyttöjen ja arviointitapojen merkitystä. Miinusta ei tietystikään kenellekään opiskelijalle lisätehtävästä tule. Kaikki ylimääräinen on vain plussaa, ehkäpä niin.

Sitten itse asiaan, kirjeisiin Sinulle. Pyysin alleviivaamaan erityisesti kohdat, jotka kertovat kirjoittajan tietämyksestä Sinua kohtaan.

Ja sitten kirjeistä eri tyylisuunnille olen seuraavaksi valinnut tähän blogipostaukseen Sinun kunniaksesi kirjeitä realismille.

Kirjeen lopetusvirke on päivän teemaan erittäin sopiva: ”Tasa-arvosta puhuminen on myös todella hieno asia.”

Tässä on vain osa 9. luokkalaisten kirjeistä, mutta toivottavasti Sinä sait näistä käsityksen, mitä halusimme Sinulle sanoa.

Ystävällisin ja kunnioittavin terveisin,

äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori Nina Maunu ja 9. luokan oppilaat Kilonpuiston koulusta Espoosta

p.s. Luimme teoksesi Anna Liisa (1895) luokassa ääneen ja joka kerralla vaihdoimme lukijarooleja. Välillä keskeytimme lukemisen keskusteluille. Keskustelujen pohjana oli aina muutama kirjallisuuden termi ja sen kautta teoksesi analyysi eli esimerkiksi juoni, henkilöhahmot, ennakot, takaumat, miljöö jne.

Yhdellä tai kahdella kerralla lukemisen loppupuolella käytimme lukupiirejä, eli oppilasryhmät hajaantuivat ympäri koulua lukemaan näytelmääsi rooleissa. Opettajana näin, kuinka hyödyllistä ja innostavaa ääneen lukeminen rooleissa oli opetuskeskusteluineen.

Lopuksi käytimme 1-2 tuntia siihen, että pienryhmät valmistelivat draamallisen esityksen jostakin teoksesi kohtauksesta. Esittäjät valmistautuivat ensin patsasteatteriin (still-kuviin) ja puhuviin patsaisiin (”kaukosäädin”-efekti) ennen kohtauksen suunnitellun improvisaation esittämistä luokan edessä. Ryhmä heittäytyi ja esitti roolejaan upeasti!

Kiitos Sinulle inspiraatiosta! Etkä ole vanhentunut yhtään!

Toiminnallista kielenoppimista – Terveiset kansainvälisen IDEA-konferenssin työpajastani Movement and improvisation (drama) in language learning ja vähän muistakin pajoista 4.-8.7.2022

Toiminnallinen kielityöpajani englanniksi 7.7.2022 Reykjavikissa, Islannissa

KUVA 1: työpajani aloitusdia

Nina Maunu: Movement and drama in language learning, työpaja 7.7.2022 IDEA-konferenssissa Reykjavikissa Kuva: Sanni Swahn

Blogisarja IDEA-työpajoista 4.-8.7. 2022

Osallistuin kansainvälisessä draama- ja teatterikasvatuksen IDEA-konferenssissa seuraaviin työpajoihin sekä SIG-teemaryhmään, joka tapasi toisensa neljä kertaa:

  1. Chrysoula Georgousopoulou: The Ministry of Silly Grammar
  2. Miriam Stewart: Emboying Grammar: Motion and Emotion in Language Learning
  3. Claire Holland: Experimental Learning as a Model for Drama Teacher Education
  4. Grant Frost: The art of assessment: Using Movement, gesture, and stillness as key components to a drama program
  5. Larry Swartz: SIG-group (Special Interest Group) Teacher training
  6. Nina Maunu: Movement and drama (improvisation) in language learning

Näistä viidestä ensimmäisestä olenkin jo kirjoittanut blogikirjoitukset tarkempine kuvauksineen. Tässä kirjoituksessa aion keskittyä vetämääni omaan työpajaani. Valitsemani työpajat paljastavat erityiset kiinnostuksen kohteeni eli kielenoppimisen draamamenetelmin, toiminnallisen arvioinnin (, joka tarkoittaa minulle myös sitä, että arvioinnissa käytetään draamamenetelmiä hyödyksi) sekä opettajainkoulutuksen, koska olenhan äidinkielen, kirjallisuuden ja ilmaisutaidon opettajan työni ohella myös kouluttajayrittäjä.

Työpajani “Movement and drama (improvisation) in language learning”

Minulla oli ilo vetää työpaja, jonka suomenkielisen nimityksen kuuluisi olla Liike ja improvisaatio kielenoppimisessa. Haluan, että oppilaani saavat mahdollisuuden liikkua tunneilla eri tavoin ja olla luovia tekijöitä tehdessään omia esityksiään oppimastaan pienissä ryhmissä. Syy intooni on, koska olen huomannut, että tällaiset, draaman työtapoja sisältävät oppitunnit innostavat heitä, luovat ryhmähenkeä sekä saavat heidät iloisiksi ja motivoituneiksi oppijoiksi. Kaikki saavat osallistua jollain tavoin mm., koska saavat roolin.

Toiminnallista draamaa toiminnallisilla radoilla

Aloitin työpajani kertomalla ns. pistetyöskentelymenetelmistä eli ”toiminnallisista radoista”, jotka sisältävät pienryhmän tuottamia draamallisia esityksiä oppimastaan liittyen kirjallisuuteen, kielenoppimisen eri osa-alueisiin, kirjoittamiseen ja mediaan. Ennen kun päästän oppilasryhmän esimerkiksi koulun pihalle tai muuhun tilaan harjoittelemaan ja vaikkapa videoimaan muille esitettävää opinnäytettään, olemme yhdessä harjoitelleet ja sopineet draamallisesta tehtävästä.

Esimerkiksi kielioppihahmoja, kuten eri sanaluokkia, tai luetun kirjallisuuden hahmoja voidaan luoda ns. kenkäperiaatteella: millaisilla kengillä substantiivi tai verbi kulkee tai millaiset kengät on Star Warsin erilaisilla hahmoilla ja miten he kävelevät, millaiseksi muodostuu valittu kirjallinen perhe kenkähahmoineen ja henkilöiden välisine suhteineen? Millaisen tarinan hahmot kehittävät yhdessä ja mihin tilaan (pisteeseen, tarinan kaareen)?

Opettaja-lehti 16/2022 (23.9.) teki jutun toiminnallisesta draamasta ja tämän linkin takaa pääset lukemaan lehden verkkojulkaisun aiheesta: https://www.opettaja.fi/tyossa/oppia-leikki-kaikki/ Olen myös kirjoittanut blogikirjoituksen, jossa kerron Toiminnalliset radat -työmenetelmästä ja että miten ne auttavat arvioinnissa: https://ninamaunu.com/toiminnalliset-radat-opinnaytetoina/

Työpajalaisten kokemuksia, miltä Islanti näyttää sanaluokkina

Pääsimme kokeilemaan työpajassa tätä ns. toiminnallista ratatyötapaa NS. KENKÄPERIAATETTA HYÖDYNTÄEN ja aiheeksi valikoitui Islanti. Pienryhmän kaikki jäsenet saivat olla halutessaan saman sanaluokan jäseniä tai sitten valita erilaisia sanaluokkarooleja. Ryhmät muodostettiin ns. kokemusasiantuntijajanalta, jotta ryhmistä tulisi mahdollisimman heterogeeniset. Näin toimin usein myös oppilaiden kanssa.

KUVIA työpajasta: Islanti-kokemukset sanaluokkarooleissa; on tulivuorta, laavapurkausta, iglu… eli verbejä, substantiiveja, adjektiiveja. Toteutustavoista ryhmissä tuli tietysti erilaisia: yksi ryhmä perehtyi verbeihin, yksi teki kaikki substantiivit liikkeellisesti yhtäaikaa, yhdessä ryhmässä oli kaikkia sanaluokan edustajia pikkudraamassa! Juuri toteutustapojen erilaisuus tekee ryhmätöiden katselemisesta mielenkiintoista.

Tulivuoren purkaus!
Laava purkautuu!
Iglu
Vesipisarat
Islannin elementit

Lopulta ryhmä sai valita yhden ryhmän esityksen, jota muu ryhmä sai tulla täydentämään uusilla, kuvaan sopivilla omilla sanoillaan ja patsaillaan. Näin kaikki pääsevät osallistumaan opetussisällön kehittämiseen ja olemaan aktiivisia koko työpajan ajan. Myös katsoja oppii.

Meidän yhteinen Islantimme

Kuvat: Nina Maunu

Draamatyötavat avuksi oppimisen syventämiseen

Draamatyötavoilla voi siis pysäyttää saadut ryhmäkuvat ja syventää niitä niin yksittäisissä kielenoppimiseen liittyvissä harjoituksissa kuin toiminnallisissa tehtävänannoissa oppilaille.

Osallistuin perusteellisesti kanadalaista draamaopetussuunnitelmaa eri asteiden opetuksessa valottavaan Claire Hollandin työpajaan, jonka diat muistuttavat hyvin draamatyötavoista, joita kokeilimme myös hänen työpajassaan. Pääset kurkkaamaan opettajainkouluttajana toimivan Hollandin työpajakuvaukseen blogisarjassani.

Työpajani aiheena oli myös merkityksellinen liike, joka toimi lämmittelynä Islanti sanaluokkina -ryhmätyölle. Useita oppijoita hyödyttää puheen ja liikkeen yhdistäminen, ja ajatusta tukee myös aivotutkimus (Huotilainen, Hansen ym.) Osallistuin myös tähän aiheeseen liittyen irlantilaisen Miriam Stewartin työpajaan kehollisesta kielenoppimisesta, ja myös tämä työpajakuvaus löytyy blogistani.

Tässä työpajaryhmäni tyylinäytteet alistuskonjunktiopilkkukaratesta.

Isku + sana
Lopuksi kiitos ja opetus 🙂

KUVAT: Evi Karydi, Kreikka

Osallistujia oli Islannista, Irlannista, Ranskasta, Kreikasta, Moldovasta, Japanista, Australiasta sekä Kanadasta. Muilla suomalaisilla oli omat pajat samaan aikaan, joten emme päässeet näkemään toistemme pajoja.

Työpajani 7.7.2022 osallistujat

Kiitos kaikille huipputuokiosta, puolen toista tunnin työpajasta, yhdestä suuren unelmani toteutumisesta!

Nina Maunu, FM, äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja, kouluttaja, oppikirjailija

p.s. Tämä teksti on julkaistu toimitettuna 19.10.2022 Fidea-lehdessä:

FIDEA = The Finnish Drama/Theatre Education Association

Draamaopettajainkouluttajien tapaamiset kansainvälisessä IDEA-konferenssissa (International Drama/Theatre and Education Association) 5.-7.7.2022

Islannin matkapäiväkirja osa 7

Kuvaus SIG-ryhmän (Special Interest Group) opettajankoulutusteemaisista ”Teacher training” -tapaamisista IDEA-konferenssissa opettajainkouluttaja, kirjailija Larry Swartzin johdolla

Kuten alla olevista tiistain, keskiviikon ja torstain päiväohjelmista (5.-7.7.2022) näkyy, päivät olivat täynnä intensiivisiä kohtaamisia, työpajoja, luentoja, ryhmätapaamisia, teatteriesityksiä ja tiedon jakoa.

Tuesday 5.7.2022

  • 08.00 – 9.30 SIG group meeting   H-201, H-202, H-203, H- 204, H-205, H-206, H-208
  • 09.30 -10.00 Coffee break
  • 10.00- 11.30 Parallell session 1
  • 11.45-12.45   Light lunch
  • 13:00-14:00   Keynote lecture (2 ) – Give Us More Drama Faisal KIWEWA Bratti
  • 14:00-14:30  Coffee breaks
  • 14:30-16:00  Parallel session 2
  • 16.30 -17.30 IDEA 30 years
  • 17:45-19:00 Theatre at Tjarnarbíó

Wednesday 6.7. 2022

  • 08.15 – 08.45  Warm-up room H-101
  • 08.00 -10.00 GCM meeting in  room E – 301
  • 09.30 -10.00 Coffee break
  • 10.00- 11.30 Parallel session 3
  • 11.45-12.45   Light lunch
  • 12.00-12.30 Micro-presentations From Acrosport to Musical Theatre, a STEM education Experience room H-201
  • 13:00-14:00   Keynote lecture (3) «Drama Education in the 21st century – complex education for complex societies? « Kristian Nødtvedt Knudsen  
  • 14:00-14:30  Coffee breaks
  • 14:30-16:00  SIG group meeting   H-201, H-202, H-203, H- 204, H-205, H-206, H-208

Thursday 7.7. 2022

  • 08.15 – 08.45  Warm-up room H-101
  • 08.00 – 9.30 SIG group meeting   H-201, H-202, H-203, H- 204, H-205, H-206, H-208
  • 09.30 – 10.00 Coffee break
  • 10.00 – 11.30 Parallel session 4
  • 11.45-12.45   Light lunch
  • 12:00-12:10 Micro-presentations from Ana Milovanović  – The  Festival of Puppetry in Education room H-201
  • 12.00-12:30 – This 20 minute performance-led video from the Brazilian Amazon records the urgent questions and final proposals that emerged in the recent IDEA three webinar series *Stop Ecocide, Start Good Living!* H- 209
  • 13:00-14:00   Keynote lecture (4) –The Study of Performance is the Study of Life – Past and Present – Terry Gunnell –Bratti
  • 14:00-14:30  Coffee breaks
  • 14:30-16:00  Parallel session 5
  • 16.30-17.15 SIG groups discussions Bratti
  • 17.15 -17.45 Closing ceremony Bratti
  • 17.45-19.00 free time
  • 19.00 – Conference dinner – At the Hilton Nordica hotel 

Valitsin SIG-ryhmäkseni 5.-7.7. (Special Interest Group) opettajainkoulutuksen (Teacher training), jota veti torontolainen opettajainkouluttaja ja monien draamakasvatusteosten tekijä Larry Swartz.

Larry Swartz: Kaksi tutustumisharjoitusesimerkkiä

Saimme Larryltä aimo annoksen tutustumisharjoituksia. Tässä pari esimerkkiä:

  1. Istuimme piirissä, ja tuli nousta ylös, jos vastaus oli omalla kohdalla kyllä.

”Oletko käynyt…(Sydneyssä)/ syntynyt talvella…voittanut jonkin palkinnon jne.”

Puhuimme, miksi harjoitus tehtiin: kysymyksissä oli yhteys Larryn työhön.

2. Esittäytyminen janalla

Tilan puutteen vuoksi teimme kaksi janaa. Janoissa tuli järjestäytyä aakkosten/ etunimen alkukirjaimen, hiusten pituuden, syntymäpäivän, matkan pituuden ja tarkoituksen mukaan. Syntymäpäiväjärjestyksen kohdalla toinen jono reagoi, resonoiko päivämäärä jonkin itselle tärkeän/ merkittävän päivämäärän suhteen, esim. se oli jollakulla toisella oman lapsen syntymäpäivämäärä. Eli jos sanottu päivämäärä täsmäsi jotenkin, sen sai kertoa.

Juttelimme ryhmässä myös Larrylle tärkeistä käsitteistä, miten ne liittyvät draamakasvatukseen ja draamaopettajuuteen. Käsitteet ovat seuraavat, ja niitä voi bongailla Larryn monista draamakasvatusalan teoksista: Community, Communication, Collaboration, Compassion. Larryllä on 40 vuoden kokemus alalta.

Improa sanabingon pohjalta

Viimeisessä SIG:issä 7.7. Larry ohjasi meitä tekemään pienryhmissä improvisaation joko rooleissa, kerrottuna (kertoja/ rooleissa), ääniteatterina tai pantomiimina.

  1. Valmisteltavan improvisaatioesityksen aihe tuli Larryn meille sanomista sanoista, esimerkiksi aarrearkusta, matkalaukusta, huivista; sanoista, jotka piti jokaisen kirjoittaen sijoitella kolme kertaa kolme -bingoruudukkoon A4-paperille.
  2. 4-5 hengen ryhmä katsoi, tuliko bingoa kenellekään ryhmän valitsemasta kolmesta tärkeimmästä sanasta. Jos bingoja tuli useita, ryhmä valitsi yhden bingoista toteutuvaksi improvisaatioesityksessään eli näin saatiin esityksen rakenne: 1. sana = aloitus, 2. sana = keskikohta, 3. sana = lopetus.

Sanabingoimpron sovellusidea lauseenjäseniin

Voisikohan ideaa hyödyntää toiminnallisessa kielenoppimisessa, kun teemme vaikkapa draamaa lauseenjäsenten pohjalta saaduista virkkeistä?

  1. Ensin bingoon tulee kunkin kirjoittaa haluamaansa ruutuun predikaattiverbi, esim. etsiä.
  2. Seuraavaksi sanabingoon tulee sijoittaa subjekti, esim. maahanmuuttaja.
  3. Kolmanneksi objekti, esim. passi.
  4. Bingoon tulee siis kolme kertaa eri mahdollinen subjekti, predikaatti ja objekti taipumattomassa muodossa, esitykseen niitä saa taivuttaa. Voisi olla jännää? Tulisikohan esittäjäryhmillä aivan erilaiset virkkeet, tarinat ja tulkinnat niiden pohjalta? Luultavasti.
Olisi ollut mukava ehtiä vaihtaa opettajain kesken enemmänkin kuulumisia ja tietoja, tuumasimme yhdessä. Keskellä SIG-ryhmäläiset Heidi-Tuulia Eklund ja Sanni Swahn Suomesta

IDEAn (International Drama/Theatre and Education Association) 9. kansainvälinen draamakonferenssi Reykjavikissa Islannissa 4.-8.7.2022

– Matka- ja oppimispäiväkirja osa 1

Lähtöpäivä 3.7.2022

Olin onnellinen ja helpottunut, kun sain kesäkuussa tiedon, että työpajaehdotukseni Liike ja improvisaatio kielenoppimisessa (Movement and improvisation in language learning) oli mennyt läpi ja tulen tapaamaan draamakasvattajia heinäkuussa 3.-10.7. ympäri maailmaa!

Konferenssi on peruuntunut ja/tai siirtynyt pandemian ym. seikkojen vuoksi jo monet vuodet, joten kansainväliset tapaamiset tulevat olemaan juhlaa meille kaikille 160 osallistujalle!

Työpajapäiväni oli merkitty toivotusti nelipäiväisen konferenssin viimeiselle päivälle torstaille 7.7., koska halusin sitä ennen oppia muilta ja nähdä käytänteitä. Se kannatti! Samaan aikaan oli merkitty myös kymmenen muutakin työpajaa sekä tutkijoiden esityksiä vielä erikseen, joten heti hieman harmitti, ettei kaikkia kiinnostavia esityksiä päässyt millään näkemään.

Noin kolmen tunnin ja saman vertaisen aikaeron jälkeen perillä Keflavikin lentokentällä Islannin maankamaralla.

Matkakumppaneinani Fidean eli Suomen draama- ja teatteriopetuksen liiton jäseniä minä mukaan lukien. Vasemmalta: Hanna Saari, minä, Tintti Karppinen, Mari Rusi-Pyykönen ja puheenjohtajamme Annemari Untamala.

Muita Suomen edustajia on tulossa ainakin kuusi kappaletta, tutkijoita ja opettajia.

#ideadrama #ideacongressiceland #drama4alltallandsmall #ideadrama2022

Artikkelini Toiminnalliset menetelmät oppimisen ja arvioinnin apuna teoksessa Mofi-stigen – En handbok för mofi-lärare i 1-9 (Åbo Akademi, Vasa 2021)

Teoksen Mofi-stigen kansi ja sisällysluettelo. Artikkelini Toiminnalliset menetelmät oppimisen ja arvioinnin apuna on kirjoitettu suomeksi ja on teoksen seitsemäs artikkeli.

Syksyllä 2020 Annika Lassus (Vasa övningsskola) osallistui Toiminnallisen kielenoppimisen verkkokoulutussarjaani Zoomissa, jonka viidessä eri osassa esittelin käyttämieni toiminnallisten menetelmien perusperiaatteita, hyötyjä sekä harjoituksia. Tämän perusteella sain kutsun kirjoittaa toiminnallisesta kielenoppimisesta sekä arvioinnista artikkelin käsikirjaan Mofi-stigen, joka esittelee Mofi 2.0 -tutkimus- ja kehityshankkeen työn tuloksia (2018-2021). Hankkeen tarkoituksena on ollut kehittää äidinkielenomaisen suomen opetusta perusopetuksessa ruotsinkielisissä kouluissa Suomessa.

Toiminnalliselle opetukselle on kysyntää, mutta sitä tulisi esitellä ja tutkia lisää ruotsinkieliselläkin puolella. Vastasin haasteeseen kirjoittamalla artikkelin Toiminnalliset menetelmät oppimisen ja arvioinnin apuna – viisi toiminnallista lähestymistapaa kielenoppimiseen.

Tässä muutama kuvakaappaus yhteensä 15 sivun artikkelistani:

Näin artikkeli alkaa: tarkoitus on esitellä viittä erilaista toiminnallista lähestymistapaa kielenoppimisessa ja innostaa opettajaa käyttämään näitä oppimisen laatua parantavia, oppijoita virkistäviä ja motivoivia harjoituksia.
Tässä vain kolme ensimmäistä esimerkkiä. Lisää voi lukea teoksesta!
Tässä luvussa on esitelty draamakasvatukseen pohjautuvia ilmaisuklassikkoharjoituksia. Kuvassa näet kiteytetyn luettelon viidestä erilaisesta harjoituksesta.
Tämä luku esittelee visualisoinnin etuja oppimisen kannalta. Tämän jälkeen voi lukea vielä toiminnallisesta arvioinnista oppimisen tukena.

Katso myös 8.52 minuuttia pitkä esittelytallenne artikkelista! https://drive.google.com/file/d/1WaxUQipp3_HU_Z9x4PJGA8SoHmST47Wr/view?usp=sharing

Vuorovaikutuksessa Sari Salon Sanataikoja ja lukuloitsuja kanssa (2021) – äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan ja kouluttajan ajatuksia teosta lukiessa

Tämä kirjoitus pyrki alun perin olemaan ”kanssaluenta” teoksesta Sanataikoja ja lukuloitsuja – 150 Peppu irti penkistä ideaa esi- ja alkuopetukseen (Salo, Sari, 2021, PS-Kustannus), jonkinlainen esittely siitä, millaisia rinnakkaisharjoituksia teoksen harjoitukset saivat mielessäni aikaan. Päädyin lopulta esittelemään pelkästään yhden ja teoksen ensimmäisen harjoituksen kautta omaa pedagogista lukutapaani ja sen tuottamia harjoitustyyppejä.

Valitsemani lukutapa ”kanssaluenta” tarkoittaa, että teos on jo itsessään täydellinen sekä käytännössä monella taholla toimivaksi todettu ja uskon sen. Tekijänä on kokemusasiantuntija sekä joukko hänen aikuis- ja lapsiapureitaan, jotka oheisvideoillakin todistavat harjoitusten toimivuuden, oppimisen ilon ja innon läsnäolon. Lapset rakastavat tavoitteellista, konkreettista, selkeää tekemistä, oman käden jäljen näkymisen esillä oloa, näkyä ja tunnetta, että muutkin ympärillä toimivat, oppivat ja että keneltä tahansa on turvallista kysyä, jos tulee tunne, ettei osaa. Teos henkii kaikkea tätä.

Kirjoitukseni tarkoitus on siis virittää esille yhden sen harjoituksen kautta erilaisia sävylankoja, joita kenties voi jäädä itse kukin miettimään ja kehittelemään, minne ne voisivat johtaa. Haluan siis tällä tavoin omalta osaltani osallistua toiminnallisen pedagogiikan keskusteluun ja avata, millaisin miettein ja silmälasein yksi yläkoulun äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja sekä toiminnallisen kielenoppimisen kouluttaja myös varhaiskasvatuksessa ja varhennetussa lukee teosta.

Minun silmälasini, mielikuvitukseni, suurentavat erityisesti tekstiä seuraavissa kohdissa nähdessään näille sävylangoille tilaisuuden. Sävylangat ovat nimeltään vuorovaikutus, leikki, myös lapsen oma, mielikuvitus, luovuus, yhteisöllisyys, yhteisöllinen oppiminen, kokemuksellinen oppiminen, kehollisuus, merkityksellinen liike.

Nämä sävylangat ovat oman pedagogiikkani lähtökohtia, joita lukutapani tukee.

Tämä johtuu tietysti siitä, että jokaisen lukijan oma historia, kokemus ja tausta vaikuttaa lukemiseen ja harjoitusten kokemiseen. Olen yläkoulun äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja ja käytän taktiilisuutta opetuksessa, mutta en juuri kerää taktiilista materiaalia toiminnallisia harjoituksiani varten, joka johtuu muun muassa siitä, että olen kallellaan draamaan. Olen saanut vetää vuodesta 2003 ilmaisutaitopainotteisia luokkia Kilonpuiston koulussa Espoossa, ja draamakasvatuksen approbaturin lisäksi harrastanut vuosittain draamaan liittyviä kursseja ja koulutuksia vuodesta 1997. Viimeisimpänä olen osallistunut Erasmus+ Playing beyond CLIL:n (PbC) kolmivuotiseen hankkeeseen, jossa monikansallinen Interacting -teatteri- ja kouluttajaryhmä teetti meillä ja antoi monia draamallisia tapoja opettaa eri oppiaineita, kieltä sekä arviointia toiminnallisin menetelmin. (ks. linkki PbC:n e-kirjaan, jossa teoriaa ja harjoituksia: https://www.playingbeyondclil.eu/toolkit, e-box löytyy myös suomeksi ja englanniksi https://3458a5f8-e6be-4f05-955e-0f7059d8cfd2.filesusr.com/ugd/1030fa_0fbcfddadd564554a7e919ea0b9ac9fe.pdf).

Draamaharjoitukset ovat minulla siis jatkuvasti käytössä ja etsinnässä. Tämän taustani vuoksi lukutapani etsii draaman paikkoja harjoituksissa.

Mutta mitä se draama on muuta kuin näyttelemistä ja näytelmien tekoa, voisi joku kysyä, sillä draama ei minulle todellakaan merkitse heti ensimmäiseksi näyttelemistä eikä näytelmien tekoa. Vastaan, että draamakasvatuksen sisälle mahtuu laaja kirjo harjoituksia, jotka vahvistavat oppijan minäkuvaa, itsetuntemusta, vuorovaikutustaitoja, ryhmätyötaitoja, erilaisia tilanteen ja tekstien luku- sekä ilmaisutaitoja.

Draama on kokemuksellista, moniaistillista pedagogiikkaa, mikä tarkoittaa myös, että oppimisessa on mukana kehollisuutta, kokonaisvaltaisuutta, eläytymistä erilaisiin rooleihin. Tämä tarkoittaa myös, että lukutapani etsii myös paitsi rooleihin eläytymisen niin merkityksellisen liikkeen paikkoja harjoituksissa. Merkityksellinen liike ei ole liikettä liikkeen vuoksi, vaan esimerkiksi juuri eläytymistä johonkin rooliin. Rooli voi olla esimerkiksi alkukirjain tai sana. Toki roolin ottaminen toteutuu luonnostaan myös hyvin usein erilaisissa leikeissä ja peleissä niin, ettei roolia ajatella tietoisesti. Mutta on siis mahdollista oppia kieltä myös tietoisen, fyysisen, kehollisen roolikokemuksen kautta.

Draamaan liittyy hyvin usein paitsi leikki, niin tilan antaminen lapsen omalle luovuudelle ja mielikuvitukselle, toisin sanoen valinnoille ja kehittelyille. Mitä sinulla tulee tästä mieleen? Miten jatkaisit tätä? Sinä, lukijani, olet tervetullut nyt tällaiseen leikkiin, jota minä nyt leikin.

Taikapata (Sanataikoja ja lukuloitsuja s. 10)

Tämän monipuolisen, yksilöllisyyttä ja yhteisöllisyyttä, loruja ja riimejä lähtökohtanaan pitävän harjoituksen kohdalla minulla tulee mieleen LISÄKSI aakkosten opettelu niin, että seistään piirissä (pienryhmissä). Jos vaikka harjoitellaan kirjainta A, pataan heitetään a:lla alkavia asioita, vaikka ananaksia tai aprikooseja, niitä kukin itse fyysisesti esittäen. Kirjainmalli ja kuvia a:lla alkavista sanoista on esillä koko ajan.

Alkukirjainpata fyysisenä kokemuksena

Harjoituksen kulku:

  1. Valitaan aluksi yksi yhteinen a:lla alkava asia (esimerkiksi ananas).
  2. Eläydytään a:lla alkavan sanan olemukseen ja esitetään sitä liikkeen avulla. Miten esimerkiksi ananas liikkuu padassa? Kun ananas kypsyy, miten se näkyy liikkeessä? Entä jos joku maistaa ananasta? jne.
  3. Opettaja hämmentää pataa sopivan ajan ja katsoo, miten a:lla alkavat asiat padassa liikkuvat. Kypsyminen vaatinee myös sanan ääneen toistamista (”loitsimista”).
  4. Sitten kun keitto on valmis, a:lla alkavat asiat hyppäävät pois. Opettaja voi huutaa ”valmis”, jolloin oppilaat hyppäävät padasta takaisin piiriin.
  5. Piirissä oppilaat tekevät kehollaan sanan alkukirjaimen. Opettaja voi näyttää kehollaan kirjainmallin (nostaa esimerkiksi kädet suoriksi ja sormenpäät yhteen pään yläpuolella, jonka jälkeen tekee vatsansa kohdalle toisella kädellään viivan, jalat on leveässä haara-asennossa koko ajan), mutta sallii erilaisia vaihtoehtoja, joita voidaan yhdessä ihailla. Välillä kirjaimia voi pyytää tekemään pareittain tai erikokoisissa pienryhmissä. Kirjaimen voi tehdä eri tasoilla, lattialla, istuen, seisten…Lapset keksivät.

Pataan voi heittää useita, myös oppilaiden omia ehdotuksia a:lla alkavista sanoista. Fyysisen toiminnan jälkeen tulee kirjoittamisosuus: kirjoitetaan A-kirjain, ehkä sillä alkava tai alkavia sanojakin. Salon harjoituksesta saat hyvän vinkin, miten ja mihin kirjaimia voidaan kerätä.

Alkukirjain siihen eläytyvänä piirusteluna

A-kirjain –kokemuksen voi myös piirtää ja leikkiä sillä sarjakuvapiirtäjän tapaan. Miten piirrät a) hämmästyneen, b) surullisen, c) järkyttyneen, d) onnellisen yms. A:n, miten se näkyy viivassa ja sen ympärillä olevissa A:lla alkavissa sanoissa? Tai millainen oli patakokemus A:na, esimerkiksi ananaksena. Piirrä oma A-kirjain ja kirjoita ja/tai piirrä sillä alkava sana (esimerkiksi ananas). Harjoituksessa otetaan siis lapsen tunnekokemus käyttöön, joka saa näkyä piirustuksessa.

Harjoitusten takana oleva pedagoginen ajattelu

Tässä Alkukirjainpata fyysisenä kokemuksena -harjoituskokonaisuudessa korostuvat myös siis lapsen oman mielikuvituksen käyttöönotto, luovuus ja itseohjautuvuus siinä, kun lapsi saa tehdä jonkin verran omia valintoja, ryhmätyötaidot, kun kirjainta tehdään yhdessä, kehollisuus, kun käytetään kehoa oppimisen tukena, joka syventää oppimista kokonaisvaltaiseksi, jolloin ajattelu sekä tunteet seuraavat mukana, merkityksellinen liike, kun liike liittyy opittavaan aiheeseen, tällä kertaa a-kirjaimeen. Kun motorinen sekä taktiilinen osuus eli piirtäminen ja kirjoittaminen seuraa kokonaisvaltaisen fyysisen tekemisen jälkeen, kuten myös Salon teoksessa, se usein lisää keskittymiskykyä ja avaa kanavia rennommalle tekemiselle, oppimiselle, ilmapiirille. Yhteisen naurun, leikin, toiminnan, kokemuksen jälkeen ainakin osalta karsiutunee osa puurtamisen, suorittamisen, oppimisen työläyden tunnetta pois ja tilalla on iloa – usein myös onnistumisen iloa, sillä kaikki ovat onnistuneet tekemään jotain omalla tavallaan ja hieman kuin omilla ehdoillaan.

Surinasiivet (Toiminnallinen kielenoppiminen, Otava, 2020)

Mieleni yhdistää Salon Taikapata-harjoitukseen myös teoksen Toiminnallinen kielenoppiminen (Maunu, Airaksinen, Otava, 2020) Surinasiivet – nimisen harjoituksen (s. 33-34). Siinä oppilaat ”surisevat” eli liikkuvat etukäteen sovittuna (kirjaimena) vaikkapa sitten padassa, kunnes jähmettyvät merkistä (taikasauvan heilautuksesta) sovituksi kirjaimeksi tai kirjaimella alkavaksi sanaksi. Opettajan tullessa kunkin kohdalle oppilas saa liikkua paikallaan joko kirjaimena tai esittää liikkeellä alkukirjaimella alkavaa sanaa.

Olisi tarkoitus, että toisten sanat tulee kuunnella ja omalla kohdalla oppilas keksii sanan, jota ei ole vielä sanottu (piiloesiintymis- sekä kuunteluharjoitus). Pienemmille on annettu valmiiksi kolme turvasanaa, joista jonkun saavat omalla kohdallaan toistaa ja tehdä omanlaisen liikkeen siihen. Samalla alkukirjaimella voidaan toistaa monta kierrosta, joilla kaikilla saa sanoa vaikka aina saman sanan. Harjoituksen voi toki pitää myös pudotuspelinä, jolloin alkukirjaimella alkavaa sanaa ja liikettä ei omalla kohdalla voi miettiä kahta sekuntia kauempaa.

Surinasiivet -harjoitus on esimerkki ylöspäin eriyttävästä vertais- ja/tai mallioppimisesta. Myöhemmin sanat voidaan kirjoittaa, piirtää sekä esittää pantomiimina esimerkiksi pienryhmissä. Syntyneitä sanapantomiimeja muut saavat arvuutella kaksi kertaa. Jollei sanaa ole arvattu silloin vielä, ryhmä paljastaa, mikä sana oli kyseessä.

Syntyneitä sanapantomiimeja voi myös yleisö päästä yksi kerrallaan täydentämään kuvaksi (yleisön osallistaminen). Millä sanalla sinä täydentäisit sanaa ananas? Voisiko se saada seurakseen muita A:lla alkavia sanoja vai eri kirjaimilla alkavia muita hedelmiä? Mihin kohtaan ja mihin asentoon kuvassa uudet sanat asettuvat? (ks. ideoita ja malleja lisää ”fyysiseen käsitekarttaan” teoksesta Toiminnallinen kielenoppiminen, esim. Olen puu – harjoituksen versiot s. 61-62)

Jatkoa seuraa?

Jos suinkin tilaisuus tulee, voisin kirjoittaa seuraavan blogikirjoituksen siitä, millaisia harjoituksia tuli mieleen Salon teoksen harjoituksesta Kuvasanoja liikkuen (s. 15). Nimittäin mielestäni tavuja voi vaikka ommella (tikata tekstiä, ”teksti- tai tilkkutäkkiä”, eteenpäin, tikata kuviksi leikkien ompelukoneella ompelijaa). Voidaan leikkiä tavujen, sanojen ja lauseiden kanssa rallikuskia ihan rauhallisesti paikoillaankin istuen, mutta rattia väännellen, jarrua painellen jne. tai tekeytyä tiskariksi, joka tiskaa harjallaan monen muotoisia astioita (sanoja äänteineen, tavurytmeineen) niihin eläytyen ja erilaisia asioita astioilla (sanoilla) tehden (käyttäen sanaa sille sopivaan tarkoitukseen). (ks. lisää esim. harjoitus Liikutaan lauseita ja vinkkejä toteuttamiseen: ompelukone- sekä autolla ajo -versiot s. 45-46, Toiminnallinen kielenoppiminen)

Kiitos hyvin monipuolisesta, konkreettisia ja selkeitä, lasten rakastamia harjoituksia pullollaan olevasta teoksesta Sari Salo ja muut teoksen tekemiseen osallistuneet! Hyvää uutta vuotta 2022 kaikille!

#alkuopetus #toiminnallinen kielenopetus #varhennettu #eläytyminen #tunteet # liike #ilmaisutaidot # draama #yhteisöllisyys # yhdessä tekeminen # heittäytyminen # improvisaatio # luovuus # omaehtoisuus #Sari Salo #Peppu irti penkistä #Toiminnallinen kielenoppiminen

Näytä, mitä osaat! SWYK – Show what you know -tapahtumat oppimisen näyttöinä ja näyttämöinä

Playing beyond CLIL (PbC) -hanke on Erasmus-hanke, jota ovat toteuttaneet yliopistot, opetusviranomaiset, kielten ja CLIL-opettajat sekä opettajien kouluttajat. (www.playingbeyondCLIL.eu) Hankkeen toimijoilla on vahva usko siihen, että hankkeella on mahdollisuudet innostaa sekä motivoida oppijoita ja opettajia, vaikuttaa tietojen ja taitojen oppimiseen, kielelliseen edistymiseen ja oppijoiden itseluottamukseen. Tavoitteena on tutkimuslähtöinen opetus ja oppilaslähtöinen oppiminen.

PbC:n arviointiajattelu lähtee monilukutaitojen ja draamapedagogiikan yhdistämisestä

PbC:n yleistavoitteena on myös kehittää vaihtoehtoisia arviointitapoja, koska tavoitteiden ja arvioinnin ymmärtäminen oppijoille on olennaisen tärkeää oppimisen kannalta. Arviointi opitaan näkemään ja kokemaan osana oppimisprosessia ja on mukana luonnollisella, oppilaslähtöisellä tavalla koko oppimisprosessin ajan. PbC-lähtöinen arviointiajattelu yhdistää kaksi pedagogista lähestymistapaa, monilukutaidon ja draamaperustaisen oppimisen. Nämä lähestymistavat motivoivat oppijoita ja tehostavat oppimiseen liittyvää viestintää.

Näytä, mitä osaat! SWYK- (Show what you know) tapahtumien edut:

  • prosessidraamapohjaiset tehtävät yllyttävät oppijoita näyttämään monin eri tavoin, kuinka he ovat ymmärtäneet opittavan asian.
  • Nämä oppimisen näytöt ovat yleensä luovia sekä haastavia tehtäviä sekä oppijoiden mielestä siksi innostavia.

Esimerkiksi 8.lk kirjallisuuden genret/ Harjoitusehdotuksia (PbC e- kirja/ Nina   Maunu)

  1. Hot Spot (s. 43) [kirjallisuuden genret, kertomuksen harjoittelu]

Voi käyttää genreihin tutustuttaessa, genrejen opiskelussa, kertauksena tai kerronnan taitojen ja kertomuksen rakenteen opiskelussa.

  1. Kerätään opiskeltavan genren tyylipiirteet ja annetaan olla niiden esillä.
  2. Muodostetaan piiri ja valitaan vapaaehtoinen ensimmäinen kertoja keskelle.
  3. Kertoja aloittaa tarinan tai hälle annetaan aloitusvirke esimerkiksi jostain kuuluisasta genreä edustavasta teoksesta, jos opettajasta tuntuu, että tilanne näin vaatii.
  4. Piirin tehtävänä on tukea tarinankertojaa: kertoja ei saa olla liian pitkää aikaa keskellä, muutama virke riittää. Piiri huomaa, jos ideat jäätyvät. Tällöin kertoja vaihtuu. Piiri tukee kertojaa myös äänitehostein: ovi narisee, vauva itkee, askeleet lähestyvät, tuuli ulisee, rakastavaiset suukottavat, sataa jne.

2. Musikaali-impro (s. 42) [kirjallisuuden genret, kirjallisuus, tekstitaidot]

Genre-kohtaukset kahden-kolmen hengen ryhmissä; lyhyet repliikit kullakin;  lopuksi henkilöt yhdistyvät duettoon kauniissa/kauhistuttavassa siansaksa- duetossa/triplassa. Jos siansaksa vaikeaa, voi aluksi harjoitella laulua valitulla vokaalilla, esimerkiksi a:lla. Kumppani vastaa eri vokaalilla.

3. Diaesitys (s.46-47) [tekstin rakenne, romaanin juoni, kirjailijan elämäkerta]

Esimerkiksi romaanin tai novellin juoni dioina pienryhmässä; ryhmä suunnittelee yhdessä, mitä dioja otetaan tarinankerrontaan, kuka tai ketkä kertovat ja ketkä esittävät.

Dioja voi tehdä romaanin/ tekstin ulkopuolelta, esimerkiksi jatkokertomuksen, taustatietodioja kirjailijan työstä, mistä tämä sai inspiraation, taustatietoja kirjailijasta, ajasta, paikasta sekä vastaanotosta. Tällä tavoin aiheesta tulee tutkivaa oppimista.

Toiminnallisia vinkkejä kirjallisuuden käsittelyyn – Erasmus-hankkeen Playing beyond CLIL -oppeja

Oppilaita lehdistökonferenssissa

9.lk Suomen kirjallisuuden historia/ Harjoitusehdotuksia ja sovelluksia (PbC e-kirja/ Nina Maunu)

Nämä harjoitusesimerkit käyvät varmasti monen asteen oppijoiden kielen ja kirjallisuuden opintoihin. Itselläni on meneillään 9. luokan Suomen kirjallisuuden jakso, joten sovelsin Erasmus-hankkeen Playing beyond CLIL oppeja kirjallisuusjaksooni.

Lue lisää hankkeesta sen kotisivuilta (e-oppimisalusta) https://fi.playingbeyondclil.eu/

sekä suomennetusta e-kirjasta (e-Box), jossa on teoriapohjan lisäksi paljon inspiroivia toiminnallisia harjoituksia prosessimaisen, toiminnallisen kielenoppimisen ja sen arvioinnin eri vaiheisiin rubriikkeineen

https://3458a5f8-e6be-4f05-955e-0f7059d8cfd2.filesusr.com/ugd/1030fa_8d5abb82c81e430fa250fa3ebc7d567c.pdf .

Itselläni oli onni osallistua Espoon kaupungin edustajana tähän eurooppalaiseen hankkeeseen ja testata ryhmässä sekä myös jo oppilaitteni kanssa harjoituksia. Vaikka kolmivuotinen hanke on juuri päättynyt, e-kirjan harjoituksia sekä oppeja on tarkoitus kokeilla, kehitellä sekä jakaa jatkossakin! Seuraavaksi maistiaisia.

Inspiroivia, yhteistoiminnallisia, kaikkia oppijoita aktivoivia harjoituksia (Näytä mitä osaat -oppimistapahtumia täydentäviä toimintoja):

Onnenluvut (s. 46) [numeraalit, kirjailijat/ kirjallisuus]

Pienryhmissä jokainen arvuuttaa toisiltaan kolme numeroa, miten ne liittyvät kysyjän/ X:n elämään, esimerkiksi 38, 3, 9 = kengänkoko, sisarusten lukumäärä, talonnumero. Muut saavat yhteensä kymmenen arvausta.

9.lk:lla Suomen kirjallisuuden yhteydessä tulee esille paljon kirjailijoita. Kukin oppilas valitse yhden kirjailijan, jonka elämästä etsii kolme lukua, joita hän pienryhmässä toisilla arvuuttaa, miksi ja miten ne liittyvät kirjailijan elämään.

Lehdistötilaisuus (s. 46) [kirjallisuuden merkkihenkilöt, mediapersoonat]

Lehdistötilaisuuden myötä oppijoiden haastattelutaidot kehittyvät.

Voidaan pelata pienryhmissä tai koko ryhmän kesken. Harjoitus sopii esimerkiksi kirjallisuusjakson loppuun, jolloin harjoitus toimii aiheen kertauksena.

  1. Yksi poistuu. Poistujan on myöhemmin pidettävä lehdistötilaisuus, vaikkei hän tiedä, kuka hän on.
  2. Muut ovat toimittajia, jotka esittävät kysymyksiä, jotka vihjaavat, kuka pitää lehdistötilaisuuden.
  3. Toimittajat ovat eri lehdistä/ TV-kanavilta/ radiosta jne. He voivat ottaa valokuvia ja riidellä siitä, kuka saa esittää seuraavan kysymyksen.
  4. Peli päättyy, kun pelaaja arvaa, kuka hän on tai peli syventyy, kun peliä pelataan vähintään viisi minuuttia.

Voi leikkiä myös tulevaisuudessa eli esimerkiksi jostakin kirjailijasta on tullut megajulkkis.

Kysymykset on voitu tehdä yhdessä ennakkoon, ehkä osin vastauksetkin riippuen kielitaidosta, oppijoiden iästä sekä kokemuksesta.

SWYKit (Show what you know/ Näytä, mitä osaat -oppimistapahtumat):

Näytä mitä osaat -oppimistapahtumia löydät e-kirjasta seitsemän kappaletta. Alla esittelen kaksi, jotka käyvät mielestäni hyvin kirjallisuusjakson toiminnallistamiseen.

SWYK 2. Discovery-tapahtuma (The Discovery event)

Sopii oppimisjakson alkuun, jolloin tutkitaan uutta aihetta tai loppuun, jolloin               selostetaan, mitä ryhmä on oppinut. Prosessi toimii tiedon kasvualustana, henkilökohtaisten mielenkiinnonkohteiden välineenä ja monialaisten     oppimiskokonaisuuksien yhteydessä. Ryhmät aloittavat opettajan määrittelemän        aihesisältöön ja tehtävään liittyvän tiedon lähteiden ja sisällön keräämisen ja              tarkastelemisen.

Vaihe vaiheelta

Esimerkiksi kirjallisuudenhistoria

Tehdään yhdessä ensin yleisesittely, jonka jälkeen ryhmä jaetaan pienryhmiin. Jokaiselle pienryhmälle tulee oma kirjallisuuden ajanjakso/ tyylisuunta/ kirjailijat. Edellytetään tiettyjä asioita kuuluviksi esitykseen. (Tehkää yleisesittelystä esimerkiksi monistepohja/ sähköisesti jaettu kuva, jossa pääaiheet ja ajanjaksot sekä keskeisimmät asiat, jotka tulee olla esityksessä.)

Pienryhmä rupeaa kokoamaan materiaalia esitykseensä, joka tähtää siihen, että        ajanjaksosta tulee jollakin tavoin elävä; esitetään tekstinäytteitä ääneenluettuina sekä tulkittuina, luodaan tunnelmaa esineiden ja/tai tilan avulla. Ryhmä käyttää power pointteja, videoita, nettiä, kuvia ja/tai musiikkia tunnelman luomiseksi.

Kun tämä on tehty, on tehty suunnitelma, oppimispolku, kartta (ehkä iPadille?). Tämän lisäksi on hyvä haastatella asiantuntijoita. Erilaisia lämmittelyjä voidaan sisällyttää tehtävään (ks. PbC:n e-kirja sekä yllä).

SWYK 6. Paneelikeskustelu (The Panel show) (s.19)

Paneelikeskustelu voi olla perinteisesti ajankohtaisiin aiheisiin pureutuva     keskustelu, jossa osallistujat näyttäytyvät asiantuntijoina tai he ovat kuuluisuuksia. Keskustelevat vieraat voivat toimia myös viihdyttäjän rooleissa, esimerkiksi kun he osallistuvat visailuun tai arvauspeliin radio- tai tv-ohjelmassa.

 Vaihe vaiheelta

  1. Selitetään ja jaetaan roolit sekä keskustelijoille että yleisölle.
  2. Ryhmän tehtävänä on kirjoittaa etukäteen aiheeseen liittyviä kysymyksiä keskustelun aikana käytettäväksi. Kysymykset kerätään etukäteen laatikkoon.
  3. Selostaja harjoituttaa yleisön käyttäytymään, kuten radiossa tai tv:ssä: nauramaan, osoittamaan saman- ja erimielisyyttä sekä taputtamaan.
  4. Selostaja/ juontaja esittelee paneelin osallistujat lyhyesti. Juontaja kyselee osallistujilta sekä yleisöltä ”ristikuulustelukysymyksiä”, osallistaa ja yllyttää yleisöä vuorovaikutukseen ja antaa pisteitä. Juontajan tehtävänä on valvoa ja päättää, että aiheesta keskustellaan ja siitä väitellään tarpeeksi ja tehokkaasti.

Panelistien roolit:

  1. Alan todellinen asiantuntija
  2. ja
  3. osallistujilla suurimmaksi osaksi asioista vastakkaiset mielipiteet.
  4. Aivan eri ympyröistä tuleva henkilö, joka voi antaa koomisia vastauksia tai aivan erilaisia näkökulmia asiaan/ asioihin.

Sovellus: 9.lk Suomen kirjallisuudenhistoria -paneelikeskustelu

Roolit esimerkiksi: Suomen kirjallisuuden historian professori/ opettaja, himolukija,   kirjojen/lukemisen vastustaja, ulkopuolinen, esim. torilta mukaan kaapattu mummeli, joka rakastaa esim. kissoja ja puhuu kaikenlaista höpöä]

Yleisölle annetaan mahdollisuus osallistua keskusteluun kirjoittamalla etukäteen kysymyksiä, jotka neljä osallistujaa kerää, lukee ja valitsee käsittelyyn.

Kun myös vetäjä kysyy panelisteilta kysymyksiä ja keskustelua herää, saa alkuperäinen kysymyksen tekijä ja yleisö osallistua keskusteluun.

Paneelikeskustelun ideaa voi soveltaa ja on jo sovellettu teoksessa Toiminnallinen kielenoppiminen (Otava, 2020) myös Lausekahvilassa, jota voi käyttää myös vaikkapa Lauseenjäsenkahvilana.

Olen varma siitä, että tällainen opetuksen, oppimisen aktivoiminen jää oppijoilla paremmin mieleen sekä mahdollistaa syväoppimisen. Kaiken lisäksi oppilailla saattaa olla hauskaa! Omat kokemukseni puhuvat näiden menetelmien puolesta.

Opinkirjo: Tulevaisuudet ja hedelmällinen toisinajattelu – Äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan ajatuksia Opinkirjon artikkelikokoelmasta

Kehittämiskeskus Opinkirjo on lapsi- ja nuorisotyön palvelujärjestö, jonka perustehtävä on tukea kouluja niiden kehittymisessä jäsentensä oppimista ja hyvinvointia synnyttäviksi oppimiskeskuksiksi. Luomme tutkimustietoon pohjautuvia käytännöllisiä ratkaisuja opettajille ja ohjaajille.

Tämä artikkelikokoelma koostuu kirjoituksista, joissa pohditaan sekä toisin ajatellaan opetuksen, kasvatuksen ja oppimisen tulevaisuuksia. Kirjassa ennakoidaan ja sanallistetaan koulutuksen tulevaisuuksia. Millaisia tulevaisuuksia haluamme rakentaa ja kuinka niitä kohti kulkea? Millaiseksi yhteisöksi koulu tulevaisuudessa rakentuu? Lisää Opinkirjon muutoksesta ja strategisesta kehittämisestä, jota fasilitoi yhteistyökumppanimme SID Group, voi lukea sivustolta: https://opinkirjo.fi/opinkirjo/mita-me-teemme/

Lataa ja lue koko Opinkirjon artikkelikokoelma Tulevaisuudet ja hedelmällinen toisin ajattelu täältä:

https://opinkirjo.fi/materiaalit/tulevaisuudet-ja-hedelmallinen-toisin-ajattelu/?fbclid=IwAR1yu18c0Z4bZviKuzsZRUdFa8p8KrYBeZ-gFhZCUjYfnhGoAaosGmmiuzY

Äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan muistiinpanoja

Tartuin Opinkirjon artikkelikokoelmaan, koska tulevaisuuden ajattelu on mielestäni samankaltainen asia kuin tavoitteiden asettelu. Oppimista ei tapahdu, jollei oppimisella ole tietoisia tavotteita. Miten muuten oppimisen voisi havainnoida, jollei tavoitteita ole sille asetettu? Ja: miten oppimiseen voidaan palata, jollei oppimista reflektoida? Palaute koskee yleensä oppimiselle asetettuja tavoitteita. Tulevaisuuden ajattelu on mielestäni siis tavoitteiden asettelua, mitä tulevaisuudelta haluamme.

Opinkirjo/ Minna Riikka Järvinen kirjoittaa esipuheessaan: ”Tämä artikkelikokoelma on haaste opetuksen, kasvatuksen ja oppimisen tulevaisuuksien pohtimiseen ja toisin ajatteluun. Käsillä on momentum ennakoida ja luoda tulevaa sekä sanallistaa yhdessä sitä, millaisia tulevaisuuksia haluamme rakentaa ja kuinka niitä kohti kulkea.” [lihavoinnit minun]

Kiehtovaa, tärkeää ja kiinnostavaa! Opettajana huomaan, että alan lukea artikkelikokoelmaa ”opettajamaisesti”; etsin mahdollisimman konkreettisia ajatuksia ja työkaluja arkeeni, miten voin edistää tulevaisuus- ja rakentavaa toisinajattelua yläkouluikäisten oppilaideni kanssa. Jos sinä teet samoin, voit ihan hieman pettyä. Silti artikkelikokoelma on tärkeä avaus koulujen tulevaisuuden ja toisinajattelun hedelmälliseen edistämiseen, keskustelukulttuurin esiinnostamiseen. Artikkelikokoelma kannattaa lukea, teksti on helppoa, nopeasti luettavaa sekä selkeää kautta linjan sekä pistää varmasti miettimään. Henkilökohtaisesti pidän siitä, että asioille ja ajatuksille löytyy teoriapohjaa. Teoriapohja avaa ajattelua sekä mahdollistaa syvällisemmän keskustelun aiheesta.

Kysymysten opiskelu koulussa keskeistä

Jari Koskiselta löytyy konkreettinen tehtävänanto soveltaen myös omien oppilaitteni kanssa työskentelyyn (Huomioita tulevaisuustietoisesta yhteiskehittämisestä s.17):

”Ideoikaa ja toteuttakaa ryhmänne kanssa oppimisen, kasvatuksen ja opettamisen tulevaisuuskuva. Kuvatkaa samalla myös tulevaisuuden taitoja, kyvykkyyksiä ja taituruuksia. Hypätkää villisti huomiseen ja luokaa esitys kiinnostavin kuvin ja tekstein.”

Tätä ennen Koskinen kirjoittaa: ”Design-fiktiossa pääfokus ei ole vastausten tuottaminen, vaan kysymysten esittäminen.” Design-fiktion avulla voidaan siis paitsi visioida tulevaisuutta, myös kritisoida mahdollisia tulevaisuuksia.

Tästä äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja päättelee: koulussa on tärkeää opiskella kysymyksiä, niiden tekemistä ja niiden avulla oppimista. Ja jopa todella kielititoinen, kielioppiin liittyvä esimerkki tulee päähäni: tämän harjoituksen voisi liittää konditionaalin opiskeluun (”jos-muoto”, -isi-muoto), kun kuvitellaan mahdollisia maailmoja, tapahtumaketjuja, tulevaisuuden visioita ja niiden kritiikkejä. Mitä tapahtuisi jos… Mitä jos olisin… Mitä jos valitsisimme/ tekisimme X:n… [Kysymysten opiskeluun löytynee vihjeitä ja vastauksia myös Opinkirjon Oppaasta ajatteluun, joka on ladattavissa Opinkirjon sivuilta ja joka on suunnattu kaikille asteille.]

Koskinen lopettaa artikkelinsa: ”Tässä artikkelissa kuvatussa Opinkirjon prosessissa olennaista oli tulevaisuuksien aktiivinen kuvittelu ja sanallistaminen sekä muutoksen fasilitointi kohti yhdessä muotoiltua tulevaisuuskuvaa. Keskeiseksi johtopäätökseksi ja tavoitteeksi nousi toisin ajattelun edistäminen opetusalan piirissä.” [lihavointi minun]

Koskinen on listannut hienot ”Tulevaisuustietoisen yhteissuunnittelun periaatteet”, jotka voisimme käydä myös yläkouluikäisten oppilaiden kanssa läpi. Periaatelista alkaa näin: ”Olen oma-alotteinen, aktiivinen ja otan vastuuta. Ajattelen itse, yhdessä ja toisin.” Haastavia periaatteita on yhteensä 16 kappaletta, mutta ne on hyvä puhua läpi oppilaiden kanssa.

Näkökulmien moninaisuuden tärkeys

Antti Hautamäki heittää ilmoille tärkeän käsitteen, joka tosiaan olisi hyvä ottaa kouluissa haltuun, ainakin opiskella yhdessä sitä. Kyse on näkökökulmarelativismista, näkökulmatietoisuudesta. (Asioita on opittava katsomaan monista näkökulmista – Näkökulmarelativismin haaste kouluille, s. 21)

Näkökulmien merkitystä opiskelutapahtumissa ei saa unohtaa. Kannattaa muistaa tiedostaa, että jokaisella on näkökulma. Kannattaa opiskella kykyä asettua toisen asemaan. Kannattaa opiskella kykyä ymmärtää toisen näkökulma. Jos emme näitä taitoja opiskele, vaarana on suvaitsemattomuus. Kouluissa tulisi siis käsitellä ja kehitellä oppisisältöjen moninäkökulmaisuutta yhdessä oppijoiden kanssa. Iso haaste.

Hieman olen s. 24 vaistoavinani turhaa koulukritiikkiä siitä, ettei koulu muutu, koska koulun arjessa ei ole riittävästi aikaa toiminnan kehittämiseen. Meidän koulussamme ainakin on huipputason opettajat, jotka kehittävät jatkuvasti itseään. Hankkeita ja projekteja on tarjolla melkein liikaakin, joten monelta innokkaalta opettajalta vaaditaan itsearmollisuutta sekä priorisoinnin taitoja, ettei opettaja pala loppuun. Jäin kaipaamaan myös jotain konkreettista esimerkkiä artikkelin loppuun, miten jossakin oppiaineessa voidaan kehittää moninäkökulmaisuutta; miten prosessin voisi aloittaa ja esimerkkejä toteuttamisesta.

Uteliaisuuden, luovuuden ja dialogin herättäminen

Götä Nyman kirjoittaa artikkelissaan Elinikäinen uteliaisuus (s. 25) siitä, kuinka uteliaisuuden herättäminen on oiva keino saattaa lapsi oppimisen polulle. Itselläni on henkilökohtaista kokemusta tästä. Isäni on eläkkeelle jäänyt opettaja ja hän opetti meidät lapset ihmettelemään asioita.

Jari Koskinen muistuttaa meitä artikkelissaan Saman toistosta toisin ajatteluun ( s. 31) kriittisen ajattelun tärkeydestä sekä laumasieluisuuden varomisesta. Kriittinen ajattelu on melkeinpä synonyymi moninäkökulmaiselle ajattelulle. Opetuksen monipuolisuus ja monipuolisten oppimistapojen käyttäminen auttaa oppijoita moninäkökulmaisiksi sekä luoviksi ajattelijoiksi. Itse tunnen olevani myös luovuuden opettaja, tarkoituksenani on ainakin ”outouttaa” opiskelua antamalla mahdollisimman paljon tilaa oppijoiden omille ratkaisuille.

Pasi Lankinen artikkelissaan Tavoitteena yhdessä sanallistettu tulevaisuus käsittelee dialogin käsitettä ja sen mahdollisuuksia yhdessäsuunnittelussa. Dialogi perustuu jokaisen osallistujan omiin käsitejärjestelmiin. Sen tiedostaminen avaa tien yhteisymmärrykselle. Koskinen painottaakin artikkelikokoelman Jälkisanoissa avaraa dialogia rajojen yli -keskustelu käy hedelmälliseksi, jos ja kun vaikkapa tieteen ja taiteen maailmat kohtaavat aidossa vuoropuhelussa. Itse olen ainakin oppinut ja nauttinut keskusteluista eri alojen ihmisten kanssa, myös.

Artikkelikokoelmasta löydät myös artikkelit Jari Kaivo-ojalta (Sitä samaa vai jotakin rohkeasti uutta? – Onko toiminnan sydämessä samojen asioiden rutiininomainen toisto vai aidosti luova toisin ajattelu? sekä Sam Inkiseltä (Luovuuden, mielikuvituksen sekä toisin ajattelun haasteita ja mahdollisuuksia). Sanoisin, että kun koulu löytää omat ongelmansa, luovuus on taattu. Kaiken muutoksen ja innovaatioiden taustalla on ajatusten – ja ongelmien – tiedostaminen. Luovuus edellyttää rajojen ylittämistä. Itse olen optimistinen tulevaisuuden suhteen, joskin kannatan kriittistä asioiden tarkastelua ja jatkuvaa peilaamista, yhdessä. Keskustelu jatkukoon sekä konkreettisia kouluesimerkkejä lisää kehiin! Kiitos artikkelikokoelmasta Opinkirjolle!

Palautteita teoksesta Toiminnallinen kielenoppiminen (Maunu ja Airaksinen, Otava, 2020)

Ohessa kolmen eri alan ammattilaisen näkemyksiä teoksesta Toiminnallinen kielenoppiminen: äidinkielen opettajan sekä Virkkeen päätoimittajan Jaana Ristimäen (Virke 4/5, 2020), tarinallisuuden ja identiteetin tutkijan, pedagogi Maiju Kinossalon sekä ammatillisella puolella opettavan FT Eveliina Korpelan.

1) Äidinkielen opettajain liiton Virke-lehden päätoimittaja Jaana Ristimäki Virkkeessä 4/5, 2020 pelkästään ylistää teosta (ks. liitteenä kuva)

Nostoja:

* On sääli, jos teoksen nimi rajaa lukijakunnan ulkopuolelle muut kuin kielten opettajat, sillä jokaisessa harjoituksessa on mahdollisuus kaikkiin oppiaineisiin.

* Tässä on jälleen yksi teoksista, jonka ottaisin luokan kirjahyllyyn käden ulottuville hyödynnettäväksi.

* Näkökulma on kielenopetuksessa ja pedagogiikassa. Harjoitusvariaatiot innostavat miettimään, mitä kaikkea toiminnallisuuden avulla pystyykään käsittelemään.

* Kirjan rakenne on erinomaisen selkeä ja johdannossa taustoitettu. Harjoituksista hahmottuu helposti sopivimmat niin muutaman minuutin virittelyihin kuin koko oppitunnin mittaisiin syventymisiin.

* Erityisen innostavilta tuntuvat erilaiset arviointiin ja palautteeseen liittyvät harjoitukset.

* Impro ei ole ollut minun juttuni, mutta teoksen avulla uskaltautunen kokeilemaan.

2) Tarinallisuuden ja identiteetin tutkija Maiju Kinossalo bloggaa näin:

Tarinallista toiminnallisuutta kielenoppimiseenNina Maunu, yhdessä Raija Airaksisen innovatiivisen sparrauksen kanssa, on kirjoittanut kirjan, jonka olisin toivonut saavani käteeni jo yli vuosikymmen sitten, kun suunnittelin ensimmäistä omaa ta…narratiivinenopetus.com

Nostoja:

* Jos joku opettaja haluaa saada toimivia, innostavia ja perusteltuja suunnitelmia kielenopettamisen vaihtoehdoiksi, tämä kirja on ihan ykkönen.

* Teos on juuri sitä, mitä kentällä kaivataan: kokooma menetelmiä, joita voi hyödyntää sellaisenaan oppitunneilla.

* Vaikka kirja koskettaa toiminnallista kielenoppimista, kyseessä on huomattavasti monimuotoisempi kokonaisuus.

* Kirja on pullollaan harjoituksia sen innostavassa, toiminnallisessa muodossaan. Harjoitukset ovat selkeitä, toimivia ja toteutettavissa sekä sovellettavissa eri-ikäisten oppijoiden opetukseen.

* Suunnitelmia lukiessa voi vakuuttua siitä, miten vankalta kokemus- ja tietopohjalta ne on laadittu ja miten niitä on moneen kertaan luokkahuoneessa kokeiltu ja jalostettu.

* Toiminnallinen kielenoppiminen harjaannuttaa tiedonrakentamisen ja identiteetin rakentamisen taitoja ja lisää siten opetuksen merkityksellisyyden kokemusta oppijalla.

3) Ammatilliselta puolelta FT Eveliina Korpela bloggaa näin: 

Ryhmänohjaustaitoja sosiaalialan ammattilaisen työkalupakkiinKuva: Jos kirjat voisivat olla sisaruksia, niin Oma suomi 1 – ryhmä lentoon ja Toiminnallinen kielenoppiminen olisivat sisarukset samasta perheestä. Tein reilu vuosi sitten työkaverini Jouni …kielikuraattori.wordpress.com

Nostoja:

* Kirjasta on paljon hyötyä muillekin kuin kielenopettajille, esimerkiksi omille sosiaalialan opiskelijoilleni teos toimii inspiroivana, jäsenneltynä ja selkeänä johdatuksena siihen, miten erilaisissa ohjaustilanteissa voi hyödyntää vaikkapa pelejä, leikkiä tai liikettä.

* Kirjassa esitellyt harjoitukset ovat käytännössä testattuja ja hyviksi havaittuja, joten kokematonkin ryhmänvetäjä voi ottaa ne turvallisesti käyttöön.

* Lisäksi harjoitukset on esitelty ja jäsennelty niin selkeästi, että niitä tekee mieli kokeilla ja soveltaa, vaikka ei olisikaan tottunut aiemmin esimerkiksi draamallisten menetelmien käyttöön.

* Sosiaalialan töissä tärkeänä tavoitteena on oppia vuorovaikutustaitoja, ryhmässä toimimista ja toisten huomioimista. Teoksen harjoitukset opettavat näitä taitoja kuin huomaamatta.

* Teoksen punaisena lankana kulkee ajatus siitä, miten tärkeää on, että ohjaaja vahvistaa positiivisia tunteita ja luo yhteisöllisen ilmapiirin, jossa kaikki voivat kokea olonsa turvalliseksi.

* Teoksen lopussa annetaan hyviä käytännöllisiä vinkkejä työskentelyn toiminnalliseen arviointiin, jonka avulla voi tehdä monin tavoin näkyväksi oppimista, oppimisen tavoitteita sekä omia vahvuuksia.

Opettajat rohkaistukaa siis käyttämään kielenoppimisessa varsinkin suulliseen kielitaitoon ja ryhmän hyvinvointiin vaikuttavia harjoituksia! 

p.s. Kinossalolta on ilmestynyt teos Tarinan voima opetuksessa (PS-Kustannus, 2020) ja Korpelalta mm. Piekkarin kanssa tehty Oma suomi 1 ryhmä lentoon (Finn Lectura ja Otava, 2020). Näistä teoksista voit lukea myös blogistani niille omistetuista kirjoituksista.