Tämä blogiteksti on esipuheeni oululaisen isäni Kauko Kalaojan tuoreimpaan kirjaan Oulun murteen jäljillä (2026). Tänä vuonna isäni täyttää 85v.
Esipuhe
Käsissäsi on isäni, eläkkeelle jääneen luokanopettaja Kauko Kalaojan, suurteos Oulun murteen innoittamana; sananselityskokoelma, jota hän on hionut huolellisella rakkaudella ja intohimolla viimeiset kaksi vuotta. Teos on paitsi matka Oulun murteeseen, sen mieleen ja kieleen, myös kurkistus Oulun paikallishistoriaan.
Rikkaan sanaston myötä lukija pääsee tutustumaan muun muassa arjen askareisiin, työntekoon ja harrastuksiin liittyviin sanoihin ja sanontoihin, jotka ovat jo saattaneet kadota. Lukijan eteen piirtyy kuva etenkin -50-luvun Toppilaan satama-alueen elämästä, sen ankaruudesta, iloista ja suruista.
Sanaselityksissä sanaa tai sen merkitystä käytetään monin eri tavoin erilaisissa lauseissa. Useille sanoille annetaan synonyymejä käsitteen merkitysselityksissä, pienissä sanaan liittyvissä kertomuksissa. Lukijan sanavarasto kasvaa sekä sanoja muistuu mieleen teosta lukiessa.
Itselleni, -70 -luvun lapselle, teoksessa on runsaasti tuntemattomia sanoja, esimerkiksi k-kirjaimen lopusta ”kömmänä”, ”kömyrä”, ”köntti”. Jotkin sanat herättävät uteliaisuuteni tutkia vielä lisää niiden taustoja; mistä sanasta tulee ”kommervenkki”, entä ”kissansilmä”?
Näkökulma on oululaisen miehen näkökulma. Oululaisille tutut paikat ja rakennukset vilahtelevat teoksen sivuilla esimerkiksi pyörän selästä katsottuna. Toivottavasti teos löytää tiensä useiden ihmisten koteihin ja saa meidät käyttämään suomen kieltä vielä monipuolisemmin, leikillisemminkin. On arvokasta, kuinka kieli kantaa yhteistä muistiamme ja historiaa, ja värikäs kielen käyttö tekee elämästä vielä mielenkiintoisempaa!
Luku- ja tilausohje: tilaa osoitteesta kauko.kalaoja@gmail.com
Hinta 30€, jos teos postitetaan (sisältää postikulut).
Sanoja, joita on käytetty ainakin -50-luvulla, muttei ehkä enää nykyisin, ainakaan kaikkia, on teoksessa 500 kappaletta selityksineen! Teokseen kerättyjä sanoja on käytetty ainakin Oulun seudulla, mutta laajemminkin Suomessa. Ota selvää! Pidetään sanasto rikkaana ja jatketaan kulttuuriperintöä, vaikka tietysti sanasto muuttuu koko ajan.
Tässäpä ensin Liikkuvan koulun somekuvakiteytykset minun Tarinoistani matkan varrelta, kun Liikkuva koulu täyttää tänä vuonna 15 vuotta. Oma tarinani Liikkuvan koulun matkassa alkoi virallisesti vuonna 2014, vaikka sitä ennen olin jopa tanssittanut oppilaillani kielioppia jne. Eli oppilaiden liikuttaminen tunnin aikana edes vähän on ollut aina ”takaraivotavoitteitani”.
Kirjoitin pitkän jutun, joka ei tietystikään mahtunut kiteytettyyn somekuvasarjaan. Voit lukea ajatuksistani Liikkuvan koulun kuvasarjan jälkeen.
Liikkuva koulu julkaisee liikuttajien tarinoita Facebookissa sekä Instagram-sivuillaan. Seuraapa niitä!
Liikkuvan koulun kysymykset Liikkuva koulu 15 vuotta -sarjassa:
Paras muistosi Liikkuva koulu -toiminnasta?
Mikä Liikkuva koulu -toiminnassa on mielestäsi tärkeintä? Millainen merkitys LK-toiminnalla on ollut oppilaiden tai kouluyhteisön arkeen?
Mikä Liikkuva koulu -toiminnassa on muuttunut 15 vuoden aikana?
Mikä Liikkuvan koulun toiminnassa on yllättänyt?
Millainen olisi unelmiesi Liikkuva koulu vuonna 2040?
Jos voisit kuvata Liikkuvaa koulua yhdellä sanalla, mikä se olisi ja miksi?
Kenen tarinoita Liikkuvasta koulusta haluaisit lukea seuraavaksi? Vinkkaa meille kiinnostava henkilö, eli ”heitä pallo” seuraavalle! 😊
KIELIOPPIA LIIKKUEN, JIPPI Ai Jee!
Paras muistoni Liikkuvan koulun toiminnasta on varmaankin Seinäjoen seminaarista 8.-9.4. 2014, jolloin sain vetää ensimmäistä kertaa Liikkuvan koulun historiassani kolme tunnin mittaista toiminnallisen kielenoppimisen pajaa noin 30 ihmiselle per paja. Tuntui valtavan hienolta esitellä ympäri Suomea paikalle saapuneille ajatuksiani liikkeen lisäämisestä kieliopin opiskeluun yläkoulun äidinkielen opettajan näkökulmasta. Pajan osallistujat kokeilivat erityyppisiä oppilailla vuosien varrella testaamiani harjoituksia, muun muassa sanaluokkatervapataa, lauseenrakentamispantomiimiryhmätyötä ja pilkkukaratea. Sain innostuneen vastaanoton.
Eräs viestinnän alan asiantuntijaksi esittäytynyt tuli pajan jälkeen kehumaan viestintääni selkeäksi ja innostavaksi ja antoi arvosanan 10+. Moni muukin tuli juttelemaan, ja siitä urani lähti liikkeelle Liikkuvan koulun kouluttajana.
Seinäjoella jännitin myös videon tekemistä YouTubeen ammattilaiskuvaajan ja toimittajan kanssa. Ihme kyllä, haastatteluni onnistui kertaotolla, ja me riemuitsimme siitä!
Seinäjoen seminaarista lähtien käsitin, että Liikkuva koulu on laaja-alainen, kaikille asteille sekä kaikkiin oppiaineisiin koulutuksia ja materiaalia tuottava ja toisiaan tukeva iloisten liikunnan alan ammattilaisten, hallintoväen, järjestöjen, liikkuvasta opetuksesta kiinnostuneiden opettajien ja kouluttajien ryhmittymä, johon haluan kuulua.
Kuva HS 19.2. 2025 Sami Kero. Kuvassa 7. luokan oppilaani liikkuvat adjektiiveja, jotka kuvaavat heidän ryhmäänsä. He esittävät valitsemastaan adjektiivista positiivi-, komparatiivi- ja superlatiivimuodot ja yleisö taivuttaa arvaamansa adjektiivin näissä muodoissa.
MIKÄ ON TÄRKEINTÄ LIIKKUVAN KOULUN TOIMINNASSA?
Kuten muutkin Liikkuvan koulun ideat ja arvot tunnustavat ihmiset, myös minä arvostan pedagogiikassa ajatusta ihmisestä kehollisena oppijana; keho ja mieli tekevät aina yhteistyötä. Liikunnan luontainen tarve ei katso ikää, ja kaikki tarvitsevat liikettä ikään katsomatta. Liikunnan avulla oppilaista tulee keskittyneempiä, iloisempia, yhteistyökykyisempiä sekä motivoituneempia oppimaan. Ennen kaikkea, liikunta lisää mielestäni oppilaiden luovuutta ja sitkeyttä, mitkä ovat tärkeitä ominaisuuksia onnistuneissa oppimiskokemuksissa! Koska liikunta myös lisää mielihyvää sekä ylläpitää ja parantaa ryhmähenkeä, uskon, että liikettä sisältänyt oppitunti vaikuttaa positiivisesti myös päivän muihin tunteihin. Ja toki tämä kaikki on kuultu itse oppijoilta.
Liikkuva koulu on monipuolisella toiminnallaan ja tutkimuksillaan liikunnan hyödyllisyydestä oppimisessa saanut yhteiskuntamme ja koulutusjärjestelmämme nostamaan liikunnan tuomat tärkeät edut esille, puheenaiheeksi ja käytäntöön.
KOHTI UNELMIEN LIIKKUVAA KOULUA
Liikkuvan koulun olemassaolon aikana olen törmännyt opettajien keskuudessa mielestäni muutamaan ajatusvirheeseen. Nämä ovat myös Liikkuvan koulun haasteita edelleen! Kun nämä mielestäni ajatusvirheet häipyisivät ja liikuntaa sisältävä elämäntapa näkyisi koulun kaikkien oppiaineiden pedagogiikassa vieläkin enemmän, eläisin Unelmien liikkuvassa koulussa.
Tässä ensin kuulemani väärinkäsitys ja heti perään korjaus:
1.”Mitä ihme jumppaa?” – Ei vain jumppaa!
En oikeastaan niin sanotusti jumppauta oppilaitani jumpan vuoksi tyyliin ”tehdäänpäs nyt kyykkyhyppelyä”, vaan pyrin yhdistämään eri tavoin liikkumiset opittavaan asiasisältöön eri tavoilla. Teemme esimerkiksi merkityksellisiä liikkeitä, jotka kuvaavat opittavaa asiaa. Esimerkiksi aikamuotokättelyssä liikutaan parin kanssa nykyisyydestä menneeseen aikaan ja käydään läpi kaikki aikamuodot. Liikkuminen saatetaan yhdistää paikkaan siirtymiseen, esimerkiksi siirrytään lattialappuun tai ruutuun, jossa eläydytään kielioppirooliin (esimerkiksi sijamuotohyppyruudukko opettaa sijamuodot, aikamuoto- ja modusneliapilassa liikkuminen ja ääneen puhuminen opettaa aikamuodot ja tapaluokat) tai lappuja järjestellään pienryhmän seisomapalavereissa ongelmanratkaisutyyliin.
Käytän silloin tällöin aivojumppaliikkeitä alkuverryttelynä, ja vaikkapa hartioiden muutama pyöräytys, kun seisotaan ja tervehditään tunnin alussa, lisää keskittymistä ja hyvää oloa, jopa turvallisuuden tunnetta. Pyrin myös rohkaisemaan oppilaita keksimäänitse kielen rakenteisiin liikesarjoja sekä eri tapoja yhdistää kielioppia peleihin, leikkeihin ja liikkumisen yhteyteen. Opiskelijat yleensä nauttivat siitä, kun pääsevät itse tekemään, keksimään ja soveltamaan.
Olen oikeastaan yllättynyt siitä, kuinka yläkoulunkin oppilaat nauttivat liikkeestä oppitunneilla ja usein vaativat sitä lisää, myös ulko-opetusta.
2. ”Mä en opettajana ole liikunnallinen enkä heittäytyvä roolimalli.” – Opettaja tarjoaa mahdollisuuden!
Liikettä voidaan tehdä ja teettää vähän, pienesti ja matalalla kynnyksellä. Parin voi etsiä luokan toiselta puolen ja käydä tiivistämässä opittu asia hänen kanssaan seisomapalaverissa. Vierekkäiset parit voivat nousta paikaltaan seisomaan ja kertoa oppimansa asiat toisilleen. Hernepussia voi heittää ja tehdä erilaisia oppimisaiheeseen liittyviä heittokierroksia. Näitä matalan kynnyksen vinkkejä löytyy Liikkuvan koulun materiaaleista, mm. Aivot liikkeelle! – Tehosta oppimista yläkoulussa ja toisella asteella -teoksesta (Santalahti, 2019) sekä Toiminnallisen kielenoppimisen teoksesta (Otava 2020). Itse suosittelen myös M. Huotilaisen, A. Hansenin sekä Lengel ja Kuczalan teoksia – sekä Liikkuvan koulun koulutuksia, joissaopettaja itse voi kokea ja todetaliikkeen tehon oppimisessa!
3. ”Miksi pitäisi tuhlata aikaa jumppaamiseen?”
”Liikkuminen lisää yleistä levottomuutta ryhmässä, ja oppilaat on vaikea saada toiminnallisuuden jälkeen rauhoittumaan.”
”Keskitytään tunneilla itse asiasisältöihin, ei liikuntaan! Opetussuunnitelma vaatii etenemistä!” – Liikunta parantaa oppimista!
Oman kokemukseni mukaan kun antaa oppilaille mahdollisuuden liikkua edes pienen osan tunnista, se virkistää heitä sekä henkisesti että fyysisesti. Kokemuksen kautta oppiminen, opitun tekeminen näkyväksi kehollisesti ja syväoppiminen mahdollistuvat. Tunnin liikkumisosio ei ole pois opetussuunnitelmasta, vaan yleensä parantaa ryhmähenkeä ja oppimistuloksia.
Kun oppilaat totuttaa esimerkiksi yläkoulussa 7. luokasta lähtien erilaisiin liikettä sisältäviin oppimistapoihin ja selittää heille miksi, he kyllä ymmärtävät, eivätkä tuhlaa aikaa sijaistoimintoihin, kun kokevat saaneensa mahdollisuuden opiskella välillä eri tavoin. Keskittyminen paranee versus, että koko tunti olisi sählätty ajatukset muualla kuin oppiaiheessa.
Kunpa muistettaisiin, että 45 minuutin oppitunnit ovat pitkiä aikoja istua paikoillaan kenelle tahansa. Periaatteenahan on – ja aivotutkimukset puoltavat tätä – että jokaisen 15 minuutin jälkeen kannattaisi nousta seisomaan – ei tietenkään silloin, jos keskittymisflow on päällä.
Itse haaveilen tekeväni sellaista oppimateriaalia, jossa käydään systemaattisesti koko Suomen peruskoulun kielioppi läpi erilaisin kinesteettisin harjoituksin. Harjoitukset olisivat monimuotoisia, monelle asteelle ja oppiaineeseen sovellettavia ja monen tasoisia. Oppimateriaalista suomen kielen opettaja voisi tarkistaa, esimerkiksi millaisia harjoituksia sanaluokkiin voisi käyttää yläkoulussa jne. Omana suurena unelmanani olisi päästä vertaisopettajana kiertämään kouluja ja luokkia sekä havainnoimaan ja kehittämään yhdessä opettajien kanssa toiminnallisen kielenopetuksen paikkoja oppitunneilla. Sellainen yhteistyökeidas olisi mielestäni Unelmien liikkuva koulu – iloinen koulu.
Sarjassamme ns. matalan kynnyksen harjoituksia: Kävellään ja puhutaan sijamuotoja, taivutetaan nomineja 14 eri sijamuodossa 🙂 8. luokkalaisia verryttelemässä.
PALJON ONNEA LIIKKUVA KOULU 15 VUOTTA – VIERIVÄ PALLO EI SAMMALOIDU!
Mielestäni Liikkuva koulu on 15 vuoden aikana saanut aikaan Suomen kouluissa asennemuutoksen niin, että toiminnallisesta oppimisesta on tullut tunnustettu osa arjen pedagogiikkaa. Kiitos näkyvyydestä, seminaareista, kouluista, jotka ovat lähteneet mukaan! Käytännön toteutuksien suhteen nähdäkseni Liikkuvalla koululla on kuitenkin vielä, varsinkin yläkoulussa ja toisella asteella, tehtävää! Käsittääkseni esimerkiksi yläkoulun oppilaalla voi olla päiviä, jolloin vielä suurimmaksi osaksi istutaan kahdeksasta neljään. Paitsi onneksi välituntisin, vai mitä? 😊
Pallo on lähetetty eteenpäin! <3
Jippiaijee, se on parhaimmillaan tätä, yhteistyötä! Seiskaluokkalaiset liikkuvat sanaluokkina.
Äidinkielen opettajain liitto ry nimesi minut 18. 1. 2025 Vuoden 2025 äidinkielen opettajaksi.
Onnellinen opettaja kukitettiin Helsingissä Hotelli Arthurissa 18.1.2025.
PERUSTELUT: Helsingin seudun äidinkielen opettajat ry osallisti jäsenistönsä keräämään kriteerejä Vuoden äidinkielen opettajan valintaan. Sain useita mainintoja, ja minun katsottiin täyttävän etenkin seuraavat kriteerit: luova, innostunut, kokeilunhaluinen, oppimateriaalia kehittävä, kielitietoinen, kielellisestä leikittelystä nauttiva, lukemaan ja kirjoittamaan innostava, ammattiaan kehittävä, kollegiaalinen, kannustava, kirjallisuutta seuraava.
Kyllä tunnistan itseni kriteereistä ja ne kirvoittivat silmiini kyyneleet, kun ne luin. KIITOS! Myös moni tuntemani ihminen sanoi, että kyllä niistä minut tunnistaa.
Kiitospuhe 18.1. 2025 Helsingin seudun äidinkielen opettajat ry:n järjestämillä Talvipäivillä Hotelli Arthurissa.
Penkkarihumua vuonna 1988: ylpeinä kuorma-auton lavalla mahdollisimman lähellä luokanvalvojaa ja äidinkielen opettajaa Marja Oksasta kuvaavaa työtä
Kun kuulin Merikosken lukion yhdistymisestä Raksilan lukioon vuonna 2023 ja Merikosken koulun ja lukion rakennuksen häviämisestä maailmankartalta lopullisesti keväällä 2025, totta kai minut valtasi haikeus lukion entisenä oppilaana.
Koska minut oli juuri nimitetty Vuoden 2025 äidinkielen opettajaksi, päätin osallistua yhteisiin muisteluihin kirjoittamalla ja lähettämällä pienen muistelun Raksilan apulaisrehtorille, myös entiselle merikoskelaiselle Eija Hiltuselle sekä tietysti nykyiselle Raksilan lukion rehtorille Heidi Lakkalalle, joille annoin luvan jakaa kirjoitustani. Eijalta sainkin takaisin monia ystävällisiä viestejä ja kuvia vuoden 2023 jäähyväistilaisuudesta, mihin en espoolaisena ja opettajana päässyt osallistumaan. Suuret kiitokset niistä!
Ennen kun julkaisen pienen muisteluni, haluan jakaa muutaman ajatuksen. Kirjoitettuani tekstin, minut yllätti se, että muisteleminen on näin ilahduttavaa ja kannattavaa. Muisteluiden myötä tulee tunne, että on kuulunut johonkin, ”on kotoisin jostakin”. Muisteleminen on siis juurruttavaa; se antaa perspektiiviä elämään.
Toisten muisteluita on myös mielenkiintoista lukea, sillä jokaisella on oma näkökulmansa samojen asioiden muisteluihin. Muisteleminen yhdistää ihmisiä. Se, että muistaa jotakin jostakin ihmisestä, yksikin (kiitollisuuden) sana voi kantaa sekä muistelijaansa että muisteltavaa ja tämän läheisiä pitkälle. Muistot ovat ihmeen arvokkaita.
Kirjoittamalla tämän pienen jutun ymmärsin myös paljon paremmin opettajien merkityksen. Ihan näin valtavaksi opettajien merkitystä oppilaiden elämään en ollut ennen ajatellut.
Tässä nyt tämä pieni muisteluni, sähköpostiviesti 17.3. 2025 (jäähyväistilaisuus pidettiin 18.3. Merikosken koulussa):
Arvoisa rehtori, hei kaikki entiset merikoskelaiset!
Tervehdin teitä ja osallistun haikeana Merikosken lukiomme hyvästelyyn, mutta nyt uutta ja parempaa kohti siellä Raksilassa!
Olin vuosina 1985-1988 Merikosken lukion oppilas, koska äitini Kaarina Junttila oli aikoinaan -60-luvulla käynyt Merikosken lukion. Hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1966. Minun luokanvalvojanani oli ihana äidinkielen opettajamme Marja Oksanen. Tänä vuonna minut nimitettiin Vuoden 2025 äidinkielen opettajaksi ja harmittaa, kun en ehtinyt kiittää Marjaa, sillä kuulin, että hän on kuollut noin vuosi sitten.
Kun olin Merikosken lukion oppilas, nautin erityisesti Marjan tunneista. Hän inspiroi ja kannusti minua kirjoittajana ja lukijana. Hän ja opo-Mikko kannustivat minua äidinkielen opettajaksi ja sellainenhan minusta sitten tuli. Mikko Kauppi oli rento opo ja hän pisti meidät eräs tunti haaveilemaan 200% eli realiteettien yli. Minä haaveilin tuolloin, ja kirjoitin sen ylöskin, että haluaisin olla taidekoulun johtaja, koulun, jossa keskityttäisiin kirjoittamiseen, lukemiseen ja näyttelemiseen, musiikkiin ja kuvataiteisiin ym. No, nythän olen toteuttanut haavettani opettajien täydennyskouluttajana kehittäen kieliopin opetusta yhdistäen kielioppiin taito- ja taideaineita! [Ja siitä rohkeudesta minut palkittiin!]
Yhden kerran uskaltauduin pitämään päivänavauksen koko koululle ja soitin Stingin Fragilen, joka ei ollut valtavirtaa. Filosofisoin jotain ihmisten haavoittuvuudesta ja sain kympin äidinkielestä sillä kurssilla. Kirjoitin myös laudaturin sittemmin äidinkielestä. Marja halusi lähettää meriaiheisen kirjoitukseni kirjoituskilpailuun, mutta suureksi pettymyksekseni se ei menestynyt.
Myös saksan opettajasta Pirkko Linnasta pidin erityisen paljon, hän uskalsi antaa meille oppilaille lempinimiä ja olin milloin Ninjunska, milloin Natasha. Tällä tavoin hän loi rentoa ilmapiiriä ja hänestä vaistosi laaja-alaisen, kirjallisuudesta ja filosofiasta pitävän ajattelijan, Marjan lisäksi. Englannin kielen opettaja Juha Hannulalta sain neuvon kuunnella englanninkielistä musiikkia oppiakseni idiomeja ja lauserakenteiden luontevuutta. Vain kerran, muistaakseni, pinnasin tunnilta, ja se oli Ilkka Typönbiologian tunnilta ja siksi, kun tiesin, etten kirjoita biologiaa. Jotenkin jäin kiinni pinnauksesta (tulemalla takaisin kouluun) ja minua hävetti.
Potkiaisissa kakkoset tekivät meistä lauluja, ja minusta laulettiin, että ”Kalaojan Ninni se on Myllytullin orja, tiukka mekko yllänsä on hän neito sorja”. Pidin laulusta kovasti, vaikka punastelin huomion keskipisteenä korkealla tuolilla muiden edessä istuessani. Minulle ei ihan juuri tuo kohta jäänyt laulusta noin mieleen, vaan paremminkin kohta, jossa minun muistini mukaan laulettiin, että näytän muille muuvit tanssilattialla. Olin todella kova tanssimaan jo silloin:) Nykyisin harrastan latinalaistansseja parhaimmillaan kolme kertaa viikossa. Mari Rajamaa, yksi laulun sanoittajista, joka korjasi muistiani lähettämällä minulle tuon lauluvärssyn, on edelleen kaverini. Omalla lukioporukallani on WhatsApp-ryhmä ja suunnitteilla on luokkakokous kesäkuuksi. [Saa nähdä, toteutuuko.]
Olen nyt toiminut oman äidinkielen opettajan työni ohella opettajien täydennyskouluttajana aiheenani siis kieliopin opetuksen uudistaminen eli toiminnallinen kielenoppiminen. Opettajana olen ollut jo lähes 30 vuotta, toiminimikouluttajana noin 15 vuotta, ja koulutuksia on kertynyt yli kaksi sataa Suomessa sekä ulkomailla muutamia. Olen kirjoittanut teoksen Toiminnallinen kielenoppiminen (Otava, 2020). Tulen Oulun OPI-päiville 31.1. 2026 luennoimaan aiheesta.
Viestini nuorille on seuraava: seuraa unelmiasi ja vahvuuksiasi! [Ja opettajille: olette ehkä vieläkin tärkeämpiä kuin ehkä kuvittelettekaan:)]
Parhain terveisin,
Nina Maunu (o.s. Kalaoja, alias Ninni), Espoo
Luokanvalvoja ja äidinkielen opettajamme Marja Oksanen pistettiin hiihtämään kouluun penkkariaamun kunniaksiIhana luokkamme 3A valmistautuu riehumaan tai ainakin riemuitsemaan (1988)Englannin opettaja Juha Hannula ( 1988)Ruotsin opettaja Kaarina Kemppainen, oikein pirteä tapaus (1988)Ja siinähän me abit sitten olemme kaikessa komeudessamme ja kauneudessamme (1988) Minut voit löytää toiseksi alimmalta riviltä oikealta.
9.luokkalaisten kirjeitä Minna Canthille ja realismin tyylisuunnalle; kirjallisuuskokeen luova bonustehtävä
Arvoisa Minna Canth, lehtinainen, kirjailija, liikenainen, yhteiskunnallinen vaikuttaja,
Nämä tittelisi eivät tietenkään riitä määrittelemään Sinua, niin kuin eivät tittelit riitä määrittelemään ketään tässä maailmassa. Haluan nyt kuitenkin jakaa kanssasi titteleitäkin tärkeämmän asian ja kertoa, kuinka oppilaani ovat vaikuttuneet töistäsi.
Oma lehmä minulla toki oli ojassa, kun halusin ilahduttaa itseäni ja edes joitakin oppilaita laatimalla Suomen kirjallisuuden historian kokeen viimeiseksi tehtäväksi luovan bonustehtävän, josta minulla opettajana on ollut etuoikeus iloita. Siksi kirjoitan Sinulle, jotta tietäisit, ettet ole unohtunut Suomen kouluissa vielä vuonna 2023. Onhan tämä nyt merkittävää, sillä elit tässä meidän tuntemassamme maailmassa vuosina 1844-1897. Luvat olen toki pyytänyt oppilaiden kirjeiden julkaisemiseen näin julkisesti nimettöminä.
Moni kirjettä kirjoittanut oppilas harmittelee, että kokeen tehtävissä oli jo tarpeeksi – koealue oli nimittäin laaja aina kansanperinteestä modernismiin – eivätkä he ehtineet kuin aloittaa kirjeen. Ikävä kyllä, samasta syystä monella jäi siksi kirje myös kesken. Ehkä tämä onkin kirjeenvaihtomme alku?
Sanottakoon vielä, että useat opiskelijani olivat tehtävästä kuitenkin innoissaan. Sehän mittaa heidän sovelluskykyään. Lisäksi he saavat näyttää tehtävässä luovuuttaan sekä käyttää mielikuvituksen voimaa, omaa eläytymiskykyään. Useinhan tunteet ja oppiminen käyvät käsikädessä, kuten tiedämme.
Pisteytyksen suhteen minä opettajana sanoin ottavani diktaattorin roolin. Saan aina päättää lisäpistemäärästä.
Perustelen tehtävän mielekkyyttä nykyisellä opetussuunnitelmalla, joka korostaa oppilaan monipuolisten näyttöjen ja arviointitapojen merkitystä. Miinusta ei tietystikään kenellekään opiskelijalle lisätehtävästä tule. Kaikki ylimääräinen on vain plussaa, ehkäpä niin.
Sitten itse asiaan, kirjeisiin Sinulle. Pyysin alleviivaamaan erityisesti kohdat, jotka kertovat kirjoittajan tietämyksestä Sinua kohtaan.
Ja sitten kirjeistä eri tyylisuunnille olen seuraavaksi valinnut tähän blogipostaukseen Sinun kunniaksesi kirjeitä realismille.
Kirjeen lopetusvirke on päivän teemaan erittäin sopiva: ”Tasa-arvosta puhuminen on myös todella hieno asia.”
Tässä on vain osa 9. luokkalaisten kirjeistä, mutta toivottavasti Sinä sait näistä käsityksen, mitä halusimme Sinulle sanoa.
Ystävällisin ja kunnioittavin terveisin,
äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori Nina Maunu ja 9. luokan oppilaat Kilonpuiston koulusta Espoosta
p.s. Luimme teoksesi Anna Liisa (1895) luokassa ääneen ja joka kerralla vaihdoimme lukijarooleja. Välillä keskeytimme lukemisen keskusteluille. Keskustelujen pohjana oli aina muutama kirjallisuuden termi ja sen kautta teoksesi analyysi eli esimerkiksi juoni, henkilöhahmot, ennakot, takaumat, miljöö jne.
Yhdellä tai kahdella kerralla lukemisen loppupuolella käytimme lukupiirejä, eli oppilasryhmät hajaantuivat ympäri koulua lukemaan näytelmääsi rooleissa. Opettajana näin, kuinka hyödyllistä ja innostavaa ääneen lukeminen rooleissa oli opetuskeskusteluineen.
Lopuksi käytimme 1-2 tuntia siihen, että pienryhmät valmistelivat draamallisen esityksen jostakin teoksesi kohtauksesta. Esittäjät valmistautuivat ensin patsasteatteriin (still-kuviin) ja puhuviin patsaisiin (”kaukosäädin”-efekti) ennen kohtauksen suunnitellun improvisaation esittämistä luokan edessä. Ryhmä heittäytyi ja esitti roolejaan upeasti!
Kiitos Sinulle inspiraatiosta! Etkä ole vanhentunut yhtään!
Toiminnallinen kielityöpajani englanniksi 7.7.2022 Reykjavikissa, Islannissa
KUVA 1: työpajani aloitusdia
Nina Maunu: Movement and drama in language learning, työpaja 7.7.2022 IDEA-konferenssissa Reykjavikissa Kuva: Sanni Swahn
Blogisarja IDEA-työpajoista 4.-8.7. 2022
Osallistuin kansainvälisessä draama- ja teatterikasvatuksen IDEA-konferenssissa seuraaviin työpajoihin sekä SIG-teemaryhmään, joka tapasi toisensa neljä kertaa:
Chrysoula Georgousopoulou: The Ministry of Silly Grammar
Miriam Stewart: Emboying Grammar: Motion and Emotion in Language Learning
Claire Holland: Experimental Learning as a Model for Drama Teacher Education
Grant Frost: The art of assessment: Using Movement, gesture, and stillness as key components to a drama program
Larry Swartz: SIG-group (Special Interest Group) Teacher training
Nina Maunu: Movement and drama (improvisation) in language learning
Näistä viidestä ensimmäisestä olenkin jo kirjoittanut blogikirjoitukset tarkempine kuvauksineen. Tässä kirjoituksessa aion keskittyä vetämääni omaan työpajaani. Valitsemani työpajat paljastavat erityiset kiinnostuksen kohteeni eli kielenoppimisen draamamenetelmin, toiminnallisen arvioinnin (, joka tarkoittaa minulle myös sitä, että arvioinnissa käytetään draamamenetelmiä hyödyksi) sekä opettajainkoulutuksen, koska olenhan äidinkielen, kirjallisuuden ja ilmaisutaidon opettajan työni ohella myös kouluttajayrittäjä.
Työpajani “Movement and drama (improvisation) in language learning”
Minulla oli ilo vetää työpaja, jonka suomenkielisen nimityksen kuuluisi olla Liike ja improvisaatio kielenoppimisessa. Haluan, että oppilaani saavat mahdollisuuden liikkua tunneilla eri tavoin ja olla luovia tekijöitä tehdessään omia esityksiään oppimastaan pienissä ryhmissä. Syy intooni on, koska olen huomannut, että tällaiset, draaman työtapoja sisältävät oppitunnit innostavat heitä, luovat ryhmähenkeä sekä saavat heidät iloisiksi ja motivoituneiksi oppijoiksi. Kaikki saavat osallistua jollain tavoin mm., koska saavat roolin.
Toiminnallista draamaa toiminnallisilla radoilla
Aloitin työpajani kertomalla ns. pistetyöskentelymenetelmistä eli ”toiminnallisista radoista”, jotka sisältävät pienryhmän tuottamia draamallisia esityksiä oppimastaan liittyen kirjallisuuteen, kielenoppimisen eri osa-alueisiin, kirjoittamiseen ja mediaan. Ennen kun päästän oppilasryhmän esimerkiksi koulun pihalle tai muuhun tilaan harjoittelemaan ja vaikkapa videoimaan muille esitettävää opinnäytettään, olemme yhdessä harjoitelleet ja sopineet draamallisesta tehtävästä.
Esimerkiksi kielioppihahmoja, kuten eri sanaluokkia, tai luetun kirjallisuuden hahmoja voidaan luoda ns. kenkäperiaatteella: millaisilla kengillä substantiivi tai verbi kulkee tai millaiset kengät on Star Warsin erilaisilla hahmoilla ja miten he kävelevät, millaiseksi muodostuu valittu kirjallinen perhe kenkähahmoineen ja henkilöiden välisine suhteineen? Millaisen tarinan hahmot kehittävät yhdessä ja mihin tilaan (pisteeseen, tarinan kaareen)?
Työpajalaisten kokemuksia, miltä Islanti näyttää sanaluokkina
Pääsimme kokeilemaan työpajassa tätä ns. toiminnallista ratatyötapaa NS. KENKÄPERIAATETTA HYÖDYNTÄEN ja aiheeksi valikoitui Islanti. Pienryhmän kaikki jäsenet saivat olla halutessaan saman sanaluokan jäseniä tai sitten valita erilaisia sanaluokkarooleja. Ryhmät muodostettiin ns. kokemusasiantuntijajanalta, jotta ryhmistä tulisi mahdollisimman heterogeeniset. Näin toimin usein myös oppilaiden kanssa.
KUVIA työpajasta: Islanti-kokemukset sanaluokkarooleissa; on tulivuorta, laavapurkausta, iglu… eli verbejä, substantiiveja, adjektiiveja. Toteutustavoista ryhmissä tuli tietysti erilaisia: yksi ryhmä perehtyi verbeihin, yksi teki kaikki substantiivit liikkeellisesti yhtäaikaa, yhdessä ryhmässä oli kaikkia sanaluokan edustajia pikkudraamassa! Juuri toteutustapojen erilaisuus tekee ryhmätöiden katselemisesta mielenkiintoista.
Lopulta ryhmä sai valita yhden ryhmän esityksen, jota muu ryhmä sai tulla täydentämään uusilla, kuvaan sopivilla omilla sanoillaan ja patsaillaan. Näin kaikki pääsevät osallistumaan opetussisällön kehittämiseen ja olemaan aktiivisia koko työpajan ajan. Myös katsoja oppii.
Meidän yhteinen Islantimme
Kuvat: Nina Maunu
Draamatyötavat avuksi oppimisen syventämiseen
Draamatyötavoilla voi siis pysäyttää saadut ryhmäkuvat jasyventää niitä niin yksittäisissä kielenoppimiseen liittyvissä harjoituksissa kuin toiminnallisissa tehtävänannoissa oppilaille.
Osallistuin perusteellisesti kanadalaista draamaopetussuunnitelmaa eri asteiden opetuksessa valottavaan Claire Hollandin työpajaan, jonka diat muistuttavat hyvin draamatyötavoista, joita kokeilimme myös hänen työpajassaan. Pääset kurkkaamaan opettajainkouluttajana toimivan Hollandin työpajakuvaukseen blogisarjassani.
Työpajani aiheena oli myös merkityksellinen liike, joka toimi lämmittelynä Islanti sanaluokkina -ryhmätyölle. Useita oppijoita hyödyttää puheen ja liikkeen yhdistäminen, ja ajatusta tukee myös aivotutkimus (Huotilainen, Hansen ym.) Osallistuin myös tähän aiheeseen liittyen irlantilaisen Miriam Stewartin työpajaan kehollisesta kielenoppimisesta, ja myös tämä työpajakuvaus löytyy blogistani.
Tässä työpajaryhmäni tyylinäytteet alistuskonjunktiopilkkukaratesta.
Isku + sanaLopuksi kiitos ja opetus 🙂
KUVAT: Evi Karydi, Kreikka
Osallistujia oli Islannista, Irlannista, Ranskasta, Kreikasta, Moldovasta, Japanista, Australiasta sekä Kanadasta. Muilla suomalaisilla oli omat pajat samaan aikaan, joten emme päässeet näkemään toistemme pajoja.
Työpajani 7.7.2022 osallistujat
Kiitos kaikille huipputuokiosta, puolen toista tunnin työpajasta, yhdestä suuren unelmani toteutumisesta!
Nina Maunu, FM, äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja, kouluttaja, oppikirjailija
p.s. Tämä teksti on julkaistu toimitettuna 19.10.2022 Fidea-lehdessä:
Kuvaus SIG-ryhmän (Special Interest Group) opettajankoulutusteemaisista ”Teacher training” -tapaamisista IDEA-konferenssissa opettajainkouluttaja, kirjailija Larry Swartzin johdolla
Kuten alla olevista tiistain, keskiviikon ja torstain päiväohjelmista (5.-7.7.2022)näkyy, päivät olivat täynnä intensiivisiä kohtaamisia, työpajoja, luentoja, ryhmätapaamisia, teatteriesityksiä ja tiedon jakoa.
Tuesday 5.7.2022
08.00 – 9.30 SIG group meeting H-201, H-202, H-203, H- 204, H-205, H-206, H-208
14:30-16:00 SIG group meeting H-201, H-202, H-203, H- 204, H-205, H-206, H-208
Thursday 7.7. 2022
08.15 – 08.45 Warm-up room H-101
08.00 – 9.30 SIG group meeting H-201, H-202, H-203, H- 204, H-205, H-206, H-208
09.30 – 10.00 Coffee break
10.00 – 11.30 Parallel session 4
11.45-12.45 Light lunch
12:00-12:10 Micro-presentations from Ana Milovanović – The Festival of Puppetry in Education room H-201
12.00-12:30 – This 20 minute performance-led video from the Brazilian Amazon records the urgent questions and final proposals that emerged in the recent IDEA three webinar series *Stop Ecocide, Start Good Living!* H- 209
Valitsin SIG-ryhmäkseni 5.-7.7. (Special Interest Group) opettajainkoulutuksen (Teacher training), jota veti torontolainen opettajainkouluttaja ja monien draamakasvatusteosten tekijä Larry Swartz.
Larry Swartz: Kaksi tutustumisharjoitusesimerkkiä
Saimme Larryltä aimo annoksen tutustumisharjoituksia. Tässä pari esimerkkiä:
Istuimme piirissä, ja tuli nousta ylös, jos vastaus oli omalla kohdalla kyllä.
”Oletko käynyt…(Sydneyssä)/ syntynyt talvella…voittanut jonkin palkinnon jne.”
Puhuimme, miksi harjoitus tehtiin: kysymyksissä oli yhteys Larryn työhön.
2. Esittäytyminen janalla
Tilan puutteen vuoksi teimme kaksi janaa. Janoissa tuli järjestäytyä aakkosten/ etunimen alkukirjaimen, hiusten pituuden, syntymäpäivän, matkan pituuden ja tarkoituksen mukaan. Syntymäpäiväjärjestyksen kohdalla toinen jono reagoi, resonoiko päivämäärä jonkin itselle tärkeän/ merkittävän päivämäärän suhteen, esim. se oli jollakulla toisella oman lapsen syntymäpäivämäärä. Eli jos sanottu päivämäärä täsmäsi jotenkin, sen sai kertoa.
Juttelimme ryhmässä myös Larrylle tärkeistä käsitteistä, miten ne liittyvät draamakasvatukseen ja draamaopettajuuteen. Käsitteet ovat seuraavat, ja niitä voi bongailla Larryn monista draamakasvatusalan teoksista: Community, Communication, Collaboration, Compassion. Larryllä on 40 vuoden kokemus alalta.
Larry Swartzin teoksia draamakasvattajille ja -kouluttajille
Improa sanabingon pohjalta
Viimeisessä SIG:issä 7.7. Larry ohjasi meitä tekemään pienryhmissä improvisaation joko rooleissa, kerrottuna (kertoja/ rooleissa), ääniteatterina tai pantomiimina.
Valmisteltavan improvisaatioesityksen aihe tuli Larryn meille sanomista sanoista, esimerkiksi aarrearkusta, matkalaukusta, huivista; sanoista, jotka piti jokaisen kirjoittaen sijoitella kolme kertaa kolme -bingoruudukkoon A4-paperille.
4-5 hengen ryhmä katsoi, tuliko bingoa kenellekään ryhmän valitsemasta kolmesta tärkeimmästä sanasta. Jos bingoja tuli useita, ryhmä valitsi yhden bingoista toteutuvaksi improvisaatioesityksessään eli näin saatiin esityksen rakenne: 1. sana = aloitus, 2. sana = keskikohta, 3. sana = lopetus.
Sanabingoimpronsovellusidea lauseenjäseniin
Voisikohan ideaa hyödyntää toiminnallisessa kielenoppimisessa, kun teemme vaikkapa draamaa lauseenjäsenten pohjalta saaduista virkkeistä?
Ensin bingoon tulee kunkin kirjoittaa haluamaansa ruutuun predikaattiverbi, esim. etsiä.
Seuraavaksi sanabingoon tulee sijoittaa subjekti, esim. maahanmuuttaja.
Kolmanneksi objekti, esim. passi.
Bingoon tulee siis kolme kertaa eri mahdollinen subjekti, predikaatti ja objekti taipumattomassa muodossa, esitykseen niitä saa taivuttaa. Voisi olla jännää? Tulisikohan esittäjäryhmillä aivan erilaiset virkkeet, tarinat ja tulkinnat niiden pohjalta? Luultavasti.
Olisi ollut mukava ehtiä vaihtaa opettajain kesken enemmänkin kuulumisia ja tietoja, tuumasimme yhdessä. Keskellä SIG-ryhmäläiset Heidi-Tuulia Eklund ja Sanni Swahn Suomesta
Olin onnellinen ja helpottunut, kun sain kesäkuussa tiedon, että työpajaehdotukseni Liike ja improvisaatio kielenoppimisessa (Movement and improvisation in language learning) oli mennyt läpi ja tulen tapaamaan draamakasvattajia heinäkuussa 3.-10.7. ympäri maailmaa!
Konferenssi on peruuntunut ja/tai siirtynyt pandemian ym. seikkojen vuoksi jo monet vuodet, joten kansainväliset tapaamiset tulevat olemaan juhlaa meille kaikille 160 osallistujalle!
Työpajapäiväni oli merkitty toivotusti nelipäiväisen konferenssin viimeiselle päivälle torstaille 7.7., koska halusin sitä ennen oppia muilta ja nähdä käytänteitä. Se kannatti! Samaan aikaan oli merkitty myös kymmenen muutakin työpajaa sekä tutkijoiden esityksiä vielä erikseen, joten heti hieman harmitti, ettei kaikkia kiinnostavia esityksiä päässyt millään näkemään.
Esiintymisasu – tosin korkokengillä en ala työpajassani hyppelemään.
Matkapäiväkirja valittu
Lähtö aamuvarhaisella ennen kello viittä – eipä tullut paljon nukuttua, kun naapurit -tosin vain alkuillasta – juhlivat kesää ja öistä lämpöä riitti, ehkä vähän jännitystäkin.
Kotimaani ompi Suomi, Suomi armas, synnyinmaa… On niin hienoa päästä välillä maailmalle näkemään ja oppimaan muilta ja muista kulttuureista – ja varsinkin näin pandemioiden aikoina, ehkä niiden rauhoituttua taas hetkeksi. Onneksi lennolla ei tarvinut pitää maskia, eikä koronatodistuksiakaan vaadittu Islantiin.
Muutos ei pelota – matkahan tarkoittaa aina jonkinlaista muutosta. Olen kerrankin todella hyvin valmistautunut, lukenut kolme Islanti-matkaopasta, katsonut YleAreenan tarjonnan sekä lukenut Satu Rämön teoksia, muun muassa.
Noin kolmen tunnin ja saman vertaisen aikaeron jälkeen perillä Keflavikin lentokentällä Islannin maankamaralla.
Matkakumppaneinani Fidean eli Suomen draama- ja teatteriopetuksen liiton jäseniä minä mukaan lukien. Vasemmalta: Hanna Saari, minä, Tintti Karppinen, Mari Rusi-Pyykönen ja puheenjohtajamme Annemari Untamala.
Muita Suomen edustajia on tulossa ainakin kuusi kappaletta, tutkijoita ja opettajia.
Teoksen Mofi-stigen kansi ja sisällysluettelo. Artikkelini Toiminnalliset menetelmät oppimisen ja arvioinnin apuna on kirjoitettu suomeksi ja on teoksen seitsemäs artikkeli.
Syksyllä 2020 Annika Lassus (Vasa övningsskola) osallistui Toiminnallisen kielenoppimisen verkkokoulutussarjaani Zoomissa, jonka viidessä eri osassa esittelin käyttämieni toiminnallisten menetelmien perusperiaatteita, hyötyjä sekä harjoituksia. Tämän perusteella sain kutsun kirjoittaa toiminnallisesta kielenoppimisesta sekä arvioinnista artikkelin käsikirjaan Mofi-stigen, joka esittelee Mofi 2.0 -tutkimus- ja kehityshankkeen työn tuloksia (2018-2021). Hankkeen tarkoituksena on ollut kehittää äidinkielenomaisen suomen opetusta perusopetuksessa ruotsinkielisissä kouluissa Suomessa.
Toiminnalliselle opetukselle on kysyntää, mutta sitä tulisi esitellä ja tutkia lisää ruotsinkieliselläkin puolella. Vastasin haasteeseen kirjoittamalla artikkelin Toiminnalliset menetelmät oppimisen ja arvioinnin apuna – viisi toiminnallista lähestymistapaa kielenoppimiseen.
Tässä muutama kuvakaappaus yhteensä 15 sivun artikkelistani:
Näin artikkeli alkaa: tarkoitus on esitellä viittä erilaista toiminnallista lähestymistapaa kielenoppimisessa ja innostaa opettajaa käyttämään näitä oppimisen laatua parantavia, oppijoita virkistäviä ja motivoivia harjoituksia.Tässä vain kolme ensimmäistä esimerkkiä. Lisää voi lukea teoksesta!Tässä luvussa on esitelty draamakasvatukseen pohjautuvia ilmaisuklassikkoharjoituksia. Kuvassa näet kiteytetyn luettelon viidestä erilaisesta harjoituksesta.Tämä luku esittelee visualisoinnin etuja oppimisen kannalta. Tämän jälkeen voi lukea vielä toiminnallisesta arvioinnista oppimisen tukena.
