Kahdeksasluokkalaisten kanssa kokeilin ryhmäroolikeskustelua (ks. edellinen blogikirjoitus). Ensin verryttelimme omista esineistä kertomisilla, mutta melko hiljaista ryhmissä oli, vaikka yritin innostaa oppilaita, että kerrankin saatte keskustella keskenänne!
Vilkkaampaa keskustelua syntyi oppiaineesta. Koska meillä olivat aiheena olleet modukset, pääsivät oppilaat kertomaan mielipiteitä ja havaintoja niistä. He myös keksivät itse kysymyksiä, esimerkiksi mikä on mielestäsi helpoin ja mikä vaikein modus.
Hyödyllistä keskustelua syntyikin. Useassa ryhmässä päädyttiin lopputulokseen, että ”potentiaali oli ihan turha, mutta muita moduksia kyllä tarvittiin. ”
Opettajana iloitsin, että kuulin oppilaiden ääntä ja oppimiseen liittyvä dialogi oli avointa.
Kahden roolikeskustelukierroksen jälkeen teimme alla olevan itsearvioinnin.
VUOROVAIKUTUSTAIDOT: KESKUSTELUN ITSEARVIOINTI
(Alla olevat ovat edellisellä tunnilla kerättyjä vastauksia oppilailta.)
Hyvä keskustelija Hyvä keskustelu
- Ei keskeytä turhaan. – Kaikki osallistuvat.
- Ei tee muuta samaan aikaan. – Kaikilla on sanottavaa.
- Ei vaihda aihetta. – Yritetään päästä yhteisymmärrykseen
- Ottaa huomioon toiset.(empatia) – Asiat, aiheet kiistelevät,
- Kuuntelee. eivät persoonat!
- Ei puhu päälle.
- Puhuu selvästi ja kuuluvalla äänellä.
- Miten onnistuin keskustelijana? (ks. kohdat yllä)
- Missä minulla on kehitettävää?
- Miten onnistuin pysymään roolissani? (Merkitse janalle pystyviivalla.)
Kuuntelija: 😀 ______________________________________:(
(Keskityin kuuntelemaan ja jatkamaan toisten puheenvuoroista.)
Kannustaja: :D______________________________________:(
(Rohkaisin muita puhumaan ja perustelemaan ajatuksiaan.)
Ideoija: :D_______________________________________:(
(Ehdottelin ratkaisuja, kehittelee omia ja toisten ideoita runsaasti.)
Huolehtija: :D_______________________________________:(
(Huolehdin asiassa pysymisestä ja aikatauluista, annoin palautetta.)
Lopputunti huipentui modusten tunnistamiskilpailuun pareittain eli kärpäslätkäkilpailuun. (ks. kuva ja kuvateksti) Leikkimielistä kilpailua ei kannata väheksyä, että siinä vain tunnistettaisiin moduksia, eikä tunnistaminen ole kovin vaativaa. Leikkimielinen pienryhmäkisa on hauskaa aktiivista yhdessä tekemistä. Kisaileminen vaatii keskittymistä itse asiaan, se tukee modusten muistamista, tunnistamista ja lopulta oppimista!
p.s. Ryhmällä moduskoe meni erinomaisesti!