Kehittämiskeskus Opinkirjo on lapsi- ja nuorisotyön palvelujärjestö, jonka perustehtävä on tukea kouluja niiden kehittymisessä jäsentensä oppimista ja hyvinvointia synnyttäviksi oppimiskeskuksiksi. Luomme tutkimustietoon pohjautuvia käytännöllisiä ratkaisuja opettajille ja ohjaajille.
Tämä artikkelikokoelma koostuu kirjoituksista, joissa pohditaan sekä toisin ajatellaan opetuksen, kasvatuksen ja oppimisen tulevaisuuksia. Kirjassa ennakoidaan ja sanallistetaan koulutuksen tulevaisuuksia. Millaisia tulevaisuuksia haluamme rakentaa ja kuinka niitä kohti kulkea? Millaiseksi yhteisöksi koulu tulevaisuudessa rakentuu? Lisää Opinkirjon muutoksesta ja strategisesta kehittämisestä, jota fasilitoi yhteistyökumppanimme SID Group, voi lukea sivustolta: https://opinkirjo.fi/opinkirjo/mita-me-teemme/
Lataa ja lue koko Opinkirjon artikkelikokoelma Tulevaisuudet ja hedelmällinen toisin ajattelu täältä:
Äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan muistiinpanoja
Tartuin Opinkirjon artikkelikokoelmaan, koska tulevaisuuden ajattelu on mielestäni samankaltainen asia kuin tavoitteiden asettelu. Oppimista ei tapahdu, jollei oppimisella ole tietoisia tavotteita. Miten muuten oppimisen voisi havainnoida, jollei tavoitteita ole sille asetettu? Ja: miten oppimiseen voidaan palata, jollei oppimista reflektoida? Palaute koskee yleensä oppimiselle asetettuja tavoitteita. Tulevaisuuden ajattelu on mielestäni siis tavoitteiden asettelua, mitä tulevaisuudelta haluamme.
Opinkirjo/ Minna Riikka Järvinen kirjoittaa esipuheessaan: ”Tämä artikkelikokoelma on haaste opetuksen, kasvatuksen ja oppimisen tulevaisuuksien pohtimiseen ja toisin ajatteluun. Käsillä on momentum ennakoida ja luoda tulevaa sekä sanallistaa yhdessä sitä, millaisia tulevaisuuksia haluamme rakentaa ja kuinka niitä kohti kulkea.” [lihavoinnit minun]
Kiehtovaa, tärkeää ja kiinnostavaa! Opettajana huomaan, että alan lukea artikkelikokoelmaa ”opettajamaisesti”; etsin mahdollisimman konkreettisia ajatuksia ja työkaluja arkeeni, miten voin edistää tulevaisuus- ja rakentavaa toisinajattelua yläkouluikäisten oppilaideni kanssa. Jos sinä teet samoin, voit ihan hieman pettyä. Silti artikkelikokoelma on tärkeä avaus koulujen tulevaisuuden ja toisinajattelun hedelmälliseen edistämiseen, keskustelukulttuurin esiinnostamiseen. Artikkelikokoelma kannattaa lukea, teksti on helppoa, nopeasti luettavaa sekä selkeää kautta linjan sekä pistää varmasti miettimään. Henkilökohtaisesti pidän siitä, että asioille ja ajatuksille löytyy teoriapohjaa. Teoriapohja avaa ajattelua sekä mahdollistaa syvällisemmän keskustelun aiheesta.
Kysymysten opiskelu koulussa keskeistä
Jari Koskiselta löytyy konkreettinen tehtävänanto soveltaen myös omien oppilaitteni kanssa työskentelyyn (Huomioita tulevaisuustietoisesta yhteiskehittämisestä s.17):
”Ideoikaa ja toteuttakaa ryhmänne kanssa oppimisen, kasvatuksen ja opettamisen tulevaisuuskuva. Kuvatkaa samalla myös tulevaisuuden taitoja, kyvykkyyksiä ja taituruuksia. Hypätkää villisti huomiseen ja luokaa esitys kiinnostavin kuvin ja tekstein.”
Tätä ennen Koskinen kirjoittaa: ”Design-fiktiossa pääfokus ei ole vastausten tuottaminen, vaan kysymysten esittäminen.” Design-fiktion avulla voidaan siis paitsi visioida tulevaisuutta, myös kritisoida mahdollisia tulevaisuuksia.
Tästä äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja päättelee: koulussa on tärkeää opiskella kysymyksiä, niiden tekemistä ja niiden avulla oppimista. Ja jopa todella kielititoinen, kielioppiin liittyvä esimerkki tulee päähäni: tämän harjoituksen voisi liittää konditionaalin opiskeluun (”jos-muoto”, -isi-muoto), kun kuvitellaan mahdollisia maailmoja, tapahtumaketjuja, tulevaisuuden visioita ja niiden kritiikkejä. Mitä tapahtuisi jos… Mitä jos olisin… Mitä jos valitsisimme/ tekisimme X:n… [Kysymysten opiskeluun löytynee vihjeitä ja vastauksia myös Opinkirjon Oppaasta ajatteluun, joka on ladattavissa Opinkirjon sivuilta ja joka on suunnattu kaikille asteille.]
Koskinen lopettaa artikkelinsa: ”Tässä artikkelissa kuvatussa Opinkirjon prosessissa olennaista oli tulevaisuuksien aktiivinen kuvittelu ja sanallistaminen sekä muutoksen fasilitointi kohti yhdessä muotoiltua tulevaisuuskuvaa. Keskeiseksi johtopäätökseksi ja tavoitteeksi nousi toisin ajattelun edistäminen opetusalan piirissä.” [lihavointi minun]
Koskinen on listannut hienot ”Tulevaisuustietoisen yhteissuunnittelun periaatteet”, jotka voisimme käydä myös yläkouluikäisten oppilaiden kanssa läpi. Periaatelista alkaa näin: ”Olen oma-alotteinen, aktiivinen ja otan vastuuta. Ajattelen itse, yhdessä ja toisin.” Haastavia periaatteita on yhteensä 16 kappaletta, mutta ne on hyvä puhua läpi oppilaiden kanssa.
Näkökulmien moninaisuuden tärkeys
Antti Hautamäki heittää ilmoille tärkeän käsitteen, joka tosiaan olisi hyvä ottaa kouluissa haltuun, ainakin opiskella yhdessä sitä. Kyse on näkökökulmarelativismista, näkökulmatietoisuudesta. (Asioita on opittava katsomaan monista näkökulmista – Näkökulmarelativismin haaste kouluille, s. 21)
Näkökulmien merkitystä opiskelutapahtumissa ei saa unohtaa. Kannattaa muistaa tiedostaa, että jokaisella on näkökulma. Kannattaa opiskella kykyä asettua toisen asemaan. Kannattaa opiskella kykyä ymmärtää toisen näkökulma. Jos emme näitä taitoja opiskele, vaarana on suvaitsemattomuus. Kouluissa tulisi siis käsitellä ja kehitellä oppisisältöjen moninäkökulmaisuutta yhdessä oppijoiden kanssa. Iso haaste.
Hieman olen s. 24 vaistoavinani turhaa koulukritiikkiä siitä, ettei koulu muutu, koska koulun arjessa ei ole riittävästi aikaa toiminnan kehittämiseen. Meidän koulussamme ainakin on huipputason opettajat, jotka kehittävät jatkuvasti itseään. Hankkeita ja projekteja on tarjolla melkein liikaakin, joten monelta innokkaalta opettajalta vaaditaan itsearmollisuutta sekä priorisoinnin taitoja, ettei opettaja pala loppuun. Jäin kaipaamaan myös jotain konkreettista esimerkkiä artikkelin loppuun, miten jossakin oppiaineessa voidaan kehittää moninäkökulmaisuutta; miten prosessin voisi aloittaa ja esimerkkejä toteuttamisesta.
Uteliaisuuden, luovuuden ja dialogin herättäminen
Götä Nyman kirjoittaa artikkelissaan Elinikäinen uteliaisuus (s. 25) siitä, kuinka uteliaisuuden herättäminen on oiva keino saattaa lapsi oppimisen polulle. Itselläni on henkilökohtaista kokemusta tästä. Isäni on eläkkeelle jäänyt opettaja ja hän opetti meidät lapset ihmettelemään asioita.
Jari Koskinen muistuttaa meitä artikkelissaan Saman toistosta toisin ajatteluun ( s. 31) kriittisen ajattelun tärkeydestä sekä laumasieluisuuden varomisesta. Kriittinen ajattelu on melkeinpä synonyymi moninäkökulmaiselle ajattelulle. Opetuksen monipuolisuus ja monipuolisten oppimistapojen käyttäminen auttaa oppijoita moninäkökulmaisiksi sekä luoviksi ajattelijoiksi. Itse tunnen olevani myös luovuuden opettaja, tarkoituksenani on ainakin ”outouttaa” opiskelua antamalla mahdollisimman paljon tilaa oppijoiden omille ratkaisuille.
Pasi Lankinen artikkelissaan Tavoitteena yhdessä sanallistettu tulevaisuus käsittelee dialogin käsitettä ja sen mahdollisuuksia yhdessäsuunnittelussa. Dialogi perustuu jokaisen osallistujan omiin käsitejärjestelmiin. Sen tiedostaminen avaa tien yhteisymmärrykselle. Koskinen painottaakin artikkelikokoelman Jälkisanoissa avaraa dialogia rajojen yli -keskustelu käy hedelmälliseksi, jos ja kun vaikkapa tieteen ja taiteen maailmat kohtaavat aidossa vuoropuhelussa. Itse olen ainakin oppinut ja nauttinut keskusteluista eri alojen ihmisten kanssa, myös.
Artikkelikokoelmasta löydät myös artikkelit Jari Kaivo-ojalta (Sitä samaa vai jotakin rohkeasti uutta? – Onko toiminnan sydämessä samojen asioiden rutiininomainen toisto vai aidosti luova toisin ajattelu? sekä Sam Inkiseltä (Luovuuden, mielikuvituksen sekä toisin ajattelun haasteita ja mahdollisuuksia). Sanoisin, että kun koulu löytää omat ongelmansa, luovuus on taattu. Kaiken muutoksen ja innovaatioiden taustalla on ajatusten – ja ongelmien – tiedostaminen. Luovuus edellyttää rajojen ylittämistä. Itse olen optimistinen tulevaisuuden suhteen, joskin kannatan kriittistä asioiden tarkastelua ja jatkuvaa peilaamista, yhdessä. Keskustelu jatkukoon sekä konkreettisia kouluesimerkkejä lisää kehiin! Kiitos artikkelikokoelmasta Opinkirjolle!